Marko Kaikula:

Paavali kirjoittaa kirjeessään efesolaisille luvussa kaksi (2) ja jakeissa 8-22 seuraavaa:

Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa niitä hyviä töitä varten, jotka Jumala on ennalta valmistanut, vaeltaaksemme niissä. Muistakaa sen vuoksi, että ennen te lihanne puolesta pakanat, ympärileikkaamattomat – näin teitä nimittävät ne, joita lihaan käsin tehdyn ympärileikkauksen mukaan sanotaan ympärileikatuiksi – että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta, osattomia lupauksen liitoista, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa. Mutta nyt Kristuksessa Jeesuksessa olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Hän on meidän rauhamme. Hän teki nuo molemmat ihmisryhmät yhdeksi ja purki niitä erottavan vihollisuuden muurin, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksineen. Näin hän teki, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi ja niin tekisi rauhan ja jotta hän yhdessä ruumiissa ristillä sovittaisi nuo molemmat Jumalan kanssa ja niin omassa itsessään tekisi lopun vihollisuudesta. Hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä. Hänen kauttaan on meillä molemmilla pääsy yhdessä ja samassa Hengessä Isän luo. Te ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette samaa kansaa pyhien kanssa ja Jumalan perheväkeä, apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus. Hänessä koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa. Hänessä tekin rakennutte yhdessä muiden kanssa Jumalan asumukseksi Hengessä. 

Olemme viime viikkojen aikana joutuneet seuraamaan mitä muukalaisuus, eriarvoisuus ja rasismi saa aikaan. Eri puolilla maailmaa on ollut toukokuun lopusta alkaen mielenosoituksia ja mielenilmauksia rasismia vastaan. Osa mielenosoituksista muuttui mellakoiksi ja väkivaltaisuudeksi. Tämä ei ole sinänsä mitään uutta, mutta keskustelu rasismista nousi jälleen suuriin otsikoihin ympäri maailmaa. Eikä syyttä! Maailmassa kuohahti toukokuun lopulla.

Eri puolilla maailmaa on ollut mielenosoituksia poliisin väkivaltaa ja rasismia vastaan sen jälkeen, kun tummaihoinen George Floyd kuoli Yhdysvalloissa Minneapolisissa 25. toukokuuta 2020 poliisin painettua polvella hänen kaulaansa lähes yhdeksän minuutin ajan. Minneapolisissa George Floydin tukehduttamalla tappanut poliisi Derek Chauvin on syytteessä murhasta ja taposta. Katsoin itsekin tuon järkyttävän videolinkin tästä murhasta ja taposta.

Muutama päivä sitten nostettiin myös suomalaisessa iltapäivälehdessä jälleen uusi tapahtuma esille. Nimittäin kanadalainen tuomioistuin on määrännyt julkaistavaksi videon, jota oli käytetty oikeudessa todisteena. Siinä näkyy, kun tunnettu Kanadan alkuperäiskansojen johtaja Allan Adam pidätetään kasinon edessä. Katsoin myös tämän julkaistun videopätkän.

Videolla Adam on kävelemässä rauhallisesti autolleen, kun poliisi käy hänen kimppuunsa ilman näkyvää syytä. Videolla yksi poliisi yrittää tarttua Adamin käteen. Toinen poliisi ryntää paikalle, kaataa Adamin maahan ja lyö häntä kasvoihin. Sen jälkeen poliisi pitää Adamia maassa kuristusotteella. Video on järkyttänyt Kanadassa ja nostanut esiin maan poliisivoimien rasismin. Kanadan poliisin johtaja Brenda Lucki myönsi rasismin.

Entäpä Suomi? 

Emmekä me Suomessa voi kehuskella omaa toimintaamme. Mekään emme voi sanoa, että olisimme rasismista vapaa maa. Systemaattinen ja rakenteellinen rasismi on osa jokaista instituutiota. Vaikka rasismi Suomessa ei näy samalla tavalla väkivaltaisena kuin usein maailmalla, sitä esiintyy.

Piilevät asenteet näkyvät esimerkiksi työnhakuprosessissa. Jos työhakemuksessa näkyy ”ulkomaalaistaustainen” nimi, hakijan täytyy lähettää enemmän hakemuksia, vaikka työhakemus olisi muuten yhtä pätevä kuin hakijoilla, joilla on suomalainen nimi. Suomessa varsinkin romanit ovat kokeneet voimakasta syrjintää. Syrjintä näkyy myös koulutuksessa.

Suomessa rasismi mielletään tyypillisesti tahallisena, tietoisena tekona ihmisten välillä. Suomessa tehdyissä rasismitutkimuksissa on tullut hyvin esiin se, että rasismi on todella monimuotoista arkipäivän suorista solvauksista rakenteissa tapahtuvaan rasistiseen syrjintään.

Rakenteellinen syrjintä näkyy muun muassa asunnonhaussa, rekrytoinnissa, työelämässä ja koulutuksessa. Rakenteellinen rasismi tarkoittaa sitä, että ihminen tekee sitä tiedostamatta sitä itse. Tämä on suomalaisessa yhteiskunnassa merkittävä ongelma.

Erittäin tärkeä kysymys kristittyjen so. uskovien keskuudessa on se, esiintyykö kristittyjen so. uskovien keskuudessa rasismia tai rasistisia piirteitä? 

Miten uskovat ja miten esimerkiksi seurakunnissa suhtaudutaan toisen kansalaisuuden, ihonvärin tms. omaaviin ihmisiin? 

Minulla on useita tuttuja esimerkiksi helluntaiseurakunnissa, jotka ovat kohdanneet omalla kohdallaan tai perheensä kohdalla rasismia. Jotkut ovat joutuneet vaihtamaan sukunimeä, jotta tulisivat edes jollakin tavalla huomioiduksi vaikkapa työhaastattelutilanteissa.

Olemme vaimoni Hannan kanssa tehneet aikoinaan pidempään maahanmuuttajatyötä. Hanna toimi projektipäällikkönä Vaasassa Monikulttuuriset Naiset -projektissa. Itse olin myös projektissa mukana tavalla ja toisella. Kirjoitin oman sosiaalialan opintojeni opinnäytetyön ko. projektista. Lisäksi vedin sudanilaisten miesten ryhmää. Huomasimme, että rasismia esiintyy. Sitä esiintyy aivan samalla tavalla myös ulkomaalaisten kesken. Ja joskus vaikutti siltä, että ulkomaalaisten keskuudessa rasismi toista ulkomaalaista kohtaan oli voimakasta.

Mutta minkä ohjeen Paavali meille kristityille antoikaan? 

Paavali kirjoitti varsin selkeästi: ”Te ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette samaa kansaa pyhien kanssa ja Jumalan perheväkeä, apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus.” 

”Olette samaa kansaa”. ”Samaa Jumalan perheväkeä”. Ihonvärillä, kansalaisuudella, sosiaalisella asemalla tms. ei saa olla mitään erottavaa tekijää.

Jokainen ihminen on arvokas sellaisenaan. Jokainen ihminen kuvastaa Raamatun sanan mukaan Jumalan kuvaa ja luomistyötä.

Meidän ei tule kristittyinä so. uskovina eikä seurakuntina hyväksyä minkäänlaista rasismia tai eriarvoisuutta. Meidän tehtävämme on nousta puolustamaan heikkoja ja sorrettuja. Meidän on noustava ylös ja tuomittava kaikenlainen rasistinen toiminta ja käytös. Ilmenee tämä sitten vallanpitäjillä, poliiseilla, kirkoissa ja seurakunnissa tai kenen tahansa toimesta. Uskalla olla erilainen. Uskalla nousta vääryyttä ja sortoa vastaan. Jumala antakoon meille viisautta ja rohkeutta vääryyttä, syntiä ja saastaisuutta vastaan.

”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää myös te samoin heille” (Matt. 7:12).