Marko Kaikula:
Monissa kristillisissä yhteisöissä ja seurakunnissa säännöllisin väliajoin pohditaan sitä, toteutuu evankeliointityö riittävällä tavalla yhteisön ja seurakunnan elämässä. Toki lähtökohdat kunkin yhteisön ja seurakunnan kohdalla ovat yksilölliset. Toisessa on voimavaroja käytettävissä enemmän, toisessa puolestaan vähemmän. Valitettavasti monessa yhteisössä ja seurakunnassa on se tilanne, että ns. ulospäinsuuntautuvaa työtä on vähän tai ei ollenkaan. Seurakunnissa pidetään kyllä evankeliumin sanomaa esillä ja evankeliointiin rohkaistaan, mutta käytännön tekemiseen ei löydy jalkoja ja käsiä so. ihmistä. Yksinkertaisesti ei löydy tekijöitä. Ei löydy evankelistoja. Ei löydy yhtäkään, joka on omaksunut evankelioimisen kuuluvan jokaiselle Kristuksen Jeesuksen seuraajalle. Evankeliointityön toteuttaminen perustellaan itseltä pois sanomalla, etten ole mikään evankelista, minulla ei ole kutsumusta evankelioimiseen, olen arka, olen liian iäkäs lähtemään evankelioimaan kadulle, evankeliointi on nuorempien tehtävä jne. Olen saanut kuulla myös näkemyksen, että evankelioiminen on seurakunnan palkattujen työntekijöiden tehtävä.
Muuttuisiko seurakuntien tilanne, jos palkatut työntekijät ottaisivat yksin evankeliointityön hoitaakseen? Voisiko tilanne olla seurakunnissa toinen, jos palkattuina työntekijöinä ei olisi pastoreita vaan evankelistoja? Ja jos meillä ei omasta takaa löydy evankelistaa tai evankelistan kutsumuksella varustettua ihmistä oman paikkakunnan evankelioimiseen, ostetaan hänet muualta. Emmekö voisi ulkoistaa evankeliointityötä?
Vastaan kaikkiin edellä oleviin kysymyksiin sanomalla: ”Ratkaisu ei ole tässä.” Itse asiassa sanoisin rohkeasti kysymysten olevan vääriä! Mistä yleensäkin on kysymys, kun puhumme evankeliumista ja evankelioimisesta? Ja miten ”ihan oikeasti” Raamattu asiasta kirjoittaa?
Evankeliumi on hyvä uutinen rakastavasta Jumalasta, joka lähetti ainoan Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, maailmaan antamaan ihmisille synnit anteeksi ja pelastamaan jokaisen ihmisen (Joh. 3:16). Evankeliumi on vapauttava ja iloiseksi tekevä sanoma siitä, että Jumala on Kristuksen sanoissa ja teoissa rakentanut rauhan ja sovinnon, ja että Hän kutsuu jokaista elämään uutta elämää Hänessä. Ja tämä rauha ja sovinto näkyy suhteessa Jumalaan, lähimmäiseen ja itseensä.
Evankelioiminen on puolestaan evankeliumin so. hyvän uutisen eteenpäin kertomista. Se on tekemistä tai toimintaa, joka on jokaisen meidän kristityn etuoikeus. Olemme varmasti kaikki yhtä mieltä siitä, ettei kaikilla kristityillä ole kutsumusta evankelistaksi, mutta kaikki on kutsuttu todistajiksi. Mutta eikö totta ole myös se, ettei kaikilla evankelistoillakaan ole samanlaista tapaa julistaa evankeliumin sanaa ihmisille? Jokaisen on löydettävä oma tapansa tässä tehtävässä. Yhtä kaikki, Jeesus käski tehdä kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen kastamalla ja opettamalla heitä noudattamaan kaikkea, mitä Hän on käskenyt meidän noudattaa (Matt. 28:16-20).
Sana evankelioida on ajan saatossa kuormittunut monenlaisilla merkityksillä ja mielleyhtymillä, jotka eivät juurikaan tee oikeutta tälle tärkeälle raamatulliselle sanalle eikä sitä kuvaavalle asialle. Traktaatit, lehdet, ns. ”pelastuslaulut” kitaran säestyksellä, kiivaat väittelyt ja joskus jopa ylimielinen asennoituminen lähimmäiseen ovat joidenkin ainoita mielikuvia ja osaksi tosikokemuksia evankelioimisesta ja evankeliointityöstä. Tämä on yksi ääripään näkemyksistä, mutta todeksi se on tunnustettava. Näinkin evankeliointityö nähdään ja on nähty. Miten evankeliointityötä sitten pitäisi tehdä? Ja jos se on jokaisen kristityn tehtävä, niin mitä ihmettä minun tulee tehdä?
Jo edesmennyt evankelista Kalevi Lehtinen on oivaltanut jotakin, joka haastaa myös meitä elämään evankeliumin sanan mukaan. Mielestäni Lehtisen näkökulma on toteuttamisen arvoinen. Hän kirjoittaa seuraavaa:
Pidä huoli siitä, että mahdollisimman moni muukin pääsee taivaaseen. Elä sellaista elämää, joka on niin lähellä Jeesusta, niin hänen täyttämäänsä, että sinusta hehkuu Jeesuksen läheisyys, joka houkuttelee toisia ihmisiä hänen yhteyteensä.
Kun elät tällaista elämää, niin missä ikinä kohtaatkin ihmisiä, siellä evankeliumi tarttuu kuin flunssaepidemia. Sinun ei tarvitse muuta kuin avata suusi ja rakastaa Jeesusta, niin evankeliumi tulee varmasti esille. Sinä opit kertomaan ihmisille evankeliumin perusasiat.
Minun ja sinun muuttunut elämä on vakuuttava suositus evankeliumin voimasta! Meidän muuttunut elämämme jo todistaa Jeesuksesta Kristuksesta. Ole oma itsesi. Kun puhumme evankelioimisesta, se ei tarkoita sitä, että kaikki ihmiset ottaisivat evankeliumin vastaan, vaan että kaikille annetaan siihen mahdollisuus, kun ihmiset joutuvat kohtaamaan Kristuksen julistetun Sanan kautta. Ja huomaa, että me elämällämme julistamme ihmisille Jumalan muuttavasta voimasta.
Miten Jeesus vei hyvää sanomaa Pelastajasta eteenpäin? Mitä Hän teki evankelioidakseen aikalaisiaan? Ensimmäiseksi, Jeesus yksinkertaisesti ilmestyi ihmisten keskelle. Hän oli fyysisesti läsnä. Toiseksi, Jeesus löysi yhteisen maaperän ihmisten kanssa. Hän samastui ihmisten suruihin, hätään ja iloihin (Joh. 2:1-12; 4:1-30; 11:17-43). Kolmanneksi, Jeesuksen asenne oli kohdallaan. Hän jakoi omasta elämästään toisille ja kunnioitti lähimmäistään. Neljänneksi, Jeesuksella ei ollut mitään salaisuuksia tai tärkeiden asioiden kategoriaa. Hän ilmaisi voimansa salaisuuden (Joh. 6), elämänsä tarkoituksen (Joh. 4:31-38) ja todellisen henkilöllisyytensä (Mark. 9:2-8). Hän ilmaisi itsensä sitä mukaan, kuin opetuslapset kykenivät vastaanottamaan. Viidenneksi, Jeesus ei vaatinut itselleen yksityisyyttä, vaikka elämä sellaisiakin hetkiä Hänelle kyllä soi. Mutta väsyneenäkin Hän osoitti elävänsä toisia varten. Hän yksinkertaisesti oli saatavilla.
Ajattelisin, että edellä olevia periaatteita ei ole kovin vaikea toteuttaa. Totta on se, mikä oli Jeesukselle luontaista, on meidän pysähdyttävä opettelemaan. Mutta me voimme oppia Jeesuksen tavasta elää. Ja kun me opimme elämään Jeesuksen opetuksen ja antaman esimerkin mukaan, me emme enää pohdi sitä, pitäisikö paikkakunnan evankeliointityö ulkoistaa jollekin toiselle. Kun elämme Jeesuksen antaman esimerkin mukaan, me toteutamme Hänen antamaansa suurta ja riemullista käskyä: ”Menkää ja tehkää!” Ja tämä ei tapahdu pakosta, velvollisuuden tunteesta tai näyttämisen halusta, vaan etuoikeutena: ”Ajattele, minäkin saan olla Jeesuksen sanansaattaja!”.