Marko Kaikula:
Hengellisessä laulukirjassa on laulu, jota valitettavasti harvemmin lauletaan. Laulu on nimeltään Sinua siunata tahdon (HL 492). Toisaalla on olemassa toivotus, jota ehkä liiankin kevyesti tarjoamme erotessamme kristityistä ystävistämme tai seurakuntalaisistamme. Mistä on kysymys, kun toivotamme siunausta toisillemme?
Lähtökohtana tässä on Raamattu. Vanhassa testamentissa sana siunaus esiintyy yli 600 kertaa ja yleisin heprean sana on berakah. Puolestaan Uudessa testamentissa sana siunaus esiintyy lähes 70 kertaa ja yleisin kreikan sana on eulogia. Molemmat alkukielen sanat tarkoittavat siunausta, menestyksen toivotusta, ylistystä ja kiitosta sekä hyvien sanojen puhumista. Siunaus-teema onkin yksi tärkeimmistä sekä VT:ssa että juutalaisuudessa. Raamatusta löydämme ainakin neljä erilaista kuvausta jumalallisesta siunauksesta.
Raamatun kuvauksia siunauksesta
Ensimmäiseksi, luonnon yltäkylläisyys on yksi merkittävimmistä kuvauksista kuvaamaan jumalallista siunausta. Tämä siunaus on universaalinen so. kaikkia kattava, eikä näin rajoitu vain Jumalaan uskoviin ihmisiin (Matt. 5:45). Luomakunnassa voimme nähdä Jumalan jatkuvaa siunausta. Toinen kuva siunauksista avautuu meille VT:n kantaisien (myös isien) lausumista siunauksista heidän pojilleen. Tunnetuin lienee Iisakin lausuma siunaus Jaakobille ja Eesaulle (1. Moos. 27) ja Jaakobin lausuma siunaus pojilleen (1. Moos. 48-49). Kolmas kuva siunauksista liittyy liittoon Jumalan ja ihmisen välillä (1. Moos. 12:3). Liiton pitäminen tai liitossa pysyminen takasi Jumalan siunauksen. Neljänneksi, UT:n antama kuva siunauksesta liittyy pääosin Jeesuksen tuomaan pelastukseen ja uuden liiton hengelliseen hyvään. Siunauksella on myös eskatologinen ulottuvuus, sillä viimeisellä tuomiolla Ihmisen Poika kutsuu niitä, jotka pääsevät iankaikkiseen elämään, Isänsä siunaamiksi (Matt. 25:34). Nämä ihmiset perivät valtakunnan ja siunauksen (1. Piet. 3:9). Missä siunaus sitten näkyi tai tulee näkymään?
Aineellinen ja hengellinen hyvä
VT:ssa Jumalan siunaus ilmeni ennen kaikkea maallisen omaisuuden kasvuna ja menestyksenä. Lisäksi siunaus ilmeni terveytenä, pitkänä ikänä, lasten saamisena, karjan runsautena, hyvinä satoina ja rauhantilana (esim. 1. Moos. 1:22, 28; 5:2; 5. Moos. 2:7; 28:2-6, 12; Ps. 28:11). Voimmekin puhua elämänturvasta. Puolestaan UT:ssa siunaus näkyi ennen kaikkea hengellisenä siunauksena. Toki Jumala siunasi myös maallisen omaisuuden. Yleisesti ottaen voimme sanoa, että UT:ssa siunaus on Jumalan armoa Kristuksen kautta. Siunaus oli ja on edelleen Jumalan jatkuvaa huolenpitoa ja hyvyyden jakamista ihmiselle sekä Hänen turvaamaa hengellistä kasvua ja kehitystä.
Siunauksen välittäminen
Siunauksen välittäjinä toimivat VT:n aikana pääosin perheiden ja sukujen päämiehet, kansanjohtajat ja kuninkaat sekä papit. UT:n aikana ja tänään siunauksen välittäjinä voivat toimia kaikki uskovat ihmiset yleiseen pappeuteen turvaten. On kuitenkin muistettava, että me olemme vain siunauksen välittäjiä emmekä antajia. Siunauksen antaja on aina yksin Jumala, koska Hän on kaiken elämän antaja ja ylläpitäjä. Kun ihminen siunaa toisen ihmisen (siunaa Jumalan nimeen), hän pyytää tälle Jumalan siunausta. Ihminen, joka on saanut osakseen siunauksen, on sen voimavaikutuksen alainen ja voi siirtää siunauksen edelleen toiselle ihmiselle. Vanhurskas ihminen, joka asettaa luottamuksensa Jumalaan ja toimii Hänen tahtonsa mukaisesti, saa siunauksen.
Siunaaminen on meille annettu tehtävä. Jeesus antoi tämän tehtävän opetuslapsilleen (Luuk. 6:28). Kyse on elämänasenteesta, johon ei saa kuulua lähimmäisemme kiroaminen ja tuomitseminen, ei sittenkään, vaikka olisimme hänen kanssaan eri mieltä. Siunaaminen on jatkuvaa huolenpitoa ja hyvyyden jakamista, rakkautta. Me tarvitsemme toisiamme, jotka siunaavat meitä ja rukoilevat meidän puolestamme. Henkilökohtaisesti minua rohkaisee ja auttaa jaksamaan se, että tiedän monien esirukoilevan minun puolestani; jopa päivittäin. Meidän on mahdollista myös siunata Jumalaa! Tämä tapahtuu ylistyksen, palvonnan ja kiitoksen kautta (Ps. 103:2). Joissakin käännöksissä sana siunata onkin käännetty kiitokseksi, ylistykseksi. Eikö Jumala olekin kiitoksen ja ylistyksen arvoinen?
Siunauksen peruuttamattomuus
Kun seuraavan kerran laulamme laulua Sinua siunata tahdon tai toivotamme siunausta lähimmäisellemme, tehkäämme se koko sydämestämme. Muistetaan ettemme lausu tai välitä vain hurskasta toivotusta, vaan siinä vaikuttaa elävä ja eläväksi tekevä sana, koska Jumala itse on siinä läsnä. Siunaus on elävää sanaa myös siinä mielessä, että kun se on kerran lausuttu, sitä ei enää voi peruuttaa eikä tehdä tyhjäksi (1. Moos. 27:33; 4. Moos. 23:20). Toivothan kaikkea hyvää lähimmäisellesi? Meidän tulisi.
”Sinua siunata tahdon. Herra sun kuormasi kantaa ja sinulle rauhan antaa. Sinua siunata tahdon.” Kuinka elämämme voisikaan muuttua, aivan jokaisella elämämme alueella, jos me tietoisesti voisimme ymmärtää, että meidän elämämme yllä on Jumala ja Hänen nimensä. Sinä saat tulla siunauksen sateen alle.
