Marko Kaikula:
Viime päivien, viikkojen ja kuukausien aikana mielessäni ovat olleet sanat: Sateen kohina. Useat ystäväni ovat tietoisia, että henkilökohtaisesti en pidä vesisateesta, vaikka ymmärrän sateen so. veden tärkeyden luonnolle. Vesisateessa on toki hienoa se, että vesi puhdistaa maan so. kadut pölystä ja liasta. Hengitettävä ilmakin on usein vesisateen aikana ja jälkeen raikas. Mutta vesisade kenkäni ja vaatteeni kastelijana ei ole mukavaa.
Luonnollisen sateen muodostuminen on monimutkainen prosessi, joka riippuu useista tekijöistä, kuten ilman lämpötilasta, kosteudesta ja ilmanpaineesta. Sade muodostuu, kun vesihöyry tiivistyy pieniksi vesipisaroiksi tai jääkiteiksi ilmakehässä. Kun vesipisarat kasvavat tarpeeksi suuriksi, ne putoavat painovoiman vaikutuksesta maanpinnalle. Sateen muoto voi vaihdella pisaroiden koon ja tiheyden mukaan, ja se voi olla kevyttä tihkua, sumua, sadetta tai rankkasadetta.
Sateesta ja sateen merkityksestä puhutaan myös useissa Raamatun kirjoissa. Esimerkiksi Vanhassa testamentissa sateen mainitseminen liittyy usein Jumalan siunauksiin ja armoon sekä maanviljelyyn. Toisaalta sade voi olla myös osa Jumalan kuritusta ja rangaistusta. Saatamme muistaa sellaiset Raamatun tekstikohdat kuin esimerkiksi:
Pyytäkää Herralta sateita, pitkälle kevääseen saakka! Herra nostattaa tuulispäät ja pilvet, hän lähettää sadekuurot. Hän antaa viljan viheriöidä jokaisen pellolla. (Sak. 10:1)
Tässä jakeessa sade viittaa Jumalan siunaukseen ja Hänen kykyynsä ravita ja hoitaa kansaansa.
Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän. (Jes. 55:10-11)
Tämä Jesajan kirjan luvun 55 jae 10 vertaa Jumalan sanaa sateeseen, joka tuo hedelmällisyyttä ja kasvua. Jumalan sana vaikuttaa ja täyttää sen tarkoituksen.
Viime päivien ja viikkojen pohdintana itselläni on ollut ensimmäisen Kuningasten kirjan luku 18 ja jae 41, jossa kerrotaan sateen kohinasta.
Tämä luku 18 on kokonaisuudessaan mielenkiintoinen, joka kertoo siitä, kuinka Jumalan profeetta Elia tuhoaa Baalin profeetat. Luvun 18 alkujakeissa (j. 1-2a) on lupaus sateesta, ja luvun lopussa (j. 41-46) kuvataan sateen saapuminen. Tähän väliin jää mielenkiintoinen kuvaus profeetta Elian ja Baalin profeettojen kohtaamisesta.
Ensimmäisessä Kuningasten kirjan luvussa 18 ja jakeessa 41 kerrotaan siitä, kun profeetta Elia kohtaa kuningas Ahabin. Kertomuksen taustalla oli pitkäaikainen kuivuus, joka oli koetellut Israelin maata, ja Elia oli julistanut tämän kuivuuden Jumalan rangaistukseksi kansalle sen epäjumalien palvelemisen takia.
Kun jakeessa (41) sanotaan, että Elia sanoi Ahabille: ”Lähde nyt syömään ja juomaan, sateen kohina kuuluu jo”, se viittaa hetkeen, jolloin Elia oli rukoillut Jumalaa, ja Jumala oli luvannut lähettää sateen maahan. Elia viestittää tämän lupauksen kuningas Ahabille, joka toimi Israelin kuninkaana tuona aikana.
Tämä kohtaus Raamatussa on tärkeä, koska se osoittaa, kuinka Elia toimii Jumalan profeettana ja välittäjänä kansan ja Jumalan välillä.
Kuivuuden aikana Elia oli osoittanut Jumalan voiman ja todistanut, että Israelin epäjumalat olivat voimattomia. Nyt hän ennustaa Jumalan armoa ja lupaa sadetta, joka tulisi lopettamaan kuivuuden.
Mielestäni Elian kehotus Ahabille mennä syömään ja juomaan ennen sadetta on mielenkiintoinen. Mikä tämän ajatuksen taustalla voisi olla? Pohditaan yhdessä joitakin vaihtoehtoja.
Varmasti totta on ensinnäkin se, että niin kuningas kun kansakin tarvitsi luonnollista fyysistä vahvistumista. Kuivuuden aikana Israelissa oli ollut ruoan ja veden puutetta, ja ihmiset olivat kärsineet nälästä ja janoista. Ennen sateen alkamista oli järkevää varmistaa, että ihmiset olisivat fyysisesti vahvempia, jotta he selviytyisivät paremmin rankkasateesta ja sen mukanaan tuomista haasteista, kuten mahdollisista tulvista.
Toiseksi voisimme nostaa esille valmistautumisen. Kun kuivuus päättyy, tulisi suuri muutos Israelin olosuhteissa. Valmistautuminen sateen saapumiseen oli tarpeen, jotta ihmiset voisivat hyötyä sateesta parhaalla mahdollisella tavalla. Sadetta tarvittiin viljelyyn ja maan hedelmällisyyteen, joten oli tärkeää olla valmiina hyödyntämään sitä. Elia siis välitti Ahabille Jumalan ilmoituksen ja halusi varmistaa, että kuningas ja kansa olivat valmiita vastaanottamaan Jumalan siunauksen sateen muodossa. Raamatun kertomuksen mukaan Jumala lähetti runsaan sateen, joka lopetti pitkäaikaisen kuivuuden ja toi pelastuksen Israelin maalle.
Mielestäni tämän kertomuksen selitystä ei tarvitse jättää ainoastaan konkreettisen ja luonnollisen selityksen varaan. Vaan tätä Raamatun tekstikohtaa voidaan selittää myös vertauskuvallisesti ja hengellisesti. Yleisesti ottaen Raamatussa on usein vertauskuvallista ja fyysistä yhteyttä, ja monet tapahtumat ja eleet voivat kantaa sekä konkreettisia että hengellisiä merkityksiä. Mielestäni Elian kehotus Ahabille voi hyvin olla yhdistelmä fyysisestä ravinnosta ja hengellisestä valmistautumisesta uuteen aikaan. Ajattelen siten, että tämä tekstikohta korostaa myös Jumalan Hengen voimaa ja läsnäoloa ihmisen elämässä sekä tarvetta kuulla Jumalan kutsu hengelliseen ravintoon ja yhteyteen. Se voi myös opettaa, että kun ihminen vastaa Jumalan kutsuun ja etsii Hänen läsnäoloaan, ihminen voi kokea hengellistä täyttymystä ja siunausta elämässään.
”Sateen kohina” voi viitata Jumalan Pyhän Hengen läsnäoloon ja siunaukseen, joka virtaa seurakuntaan tai yksilön elämään. Se vertauskuvallisesti kuvaa Jumalan armoa ja voimaa, joka antaa elämälle hedelmällisyyttä ja uudistusta, aivan kuten sade tuo elämän maalle. Sade kuvaa Jumalan hyvyyttä ja anteliaisuutta.
”Sateen kohina” voi myös edustaa Pyhän Hengen työtä ihmisen sydämessä. Se voi merkitä hengellistä heräämistä, uudistumista ja virvoitusta. Tämä viittaa Jumalan kykyyn muuttaa ja kohottaa ihmisen sydäntä ja elämää lähemmäksi Jumalan sydäntä.
”Sateen kohina” voi kuvata Jumalan äänen kuulemista ja ohjausta. Jumala puhuu usein hiljaisella äänellä, ja ”sateen kohina” voi tarkoittaa tätä hienovaraista, mutta voimallista yhteyttä Jumalan ja ihmisen välillä. Tämä korostaa Jumalan puheen merkitystä ja kuulemista hengellisessä elämässä.
”Sateen kohina” voi viitata hengelliseen kasvuun ja hedelmällisyyteen, kun ihminen syventää suhdettaan Jumalaan Raamatun sanan kautta. Tämä liittyy kasvuun Kristuksen Jeesuksen kaltaisuudessa ja hengellisen elämän tuottamaan hyvään hedelmään.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, kun katson meidän aikaamme ja seurakuntiimme päin, että tarvitsemme uskovina valmistautumista ja valveilla oloa vastaanottaaksemme Jumalan siunauksen lopun ajan seurakunnalle. Ehkä meidän tulisi puhdistautua synneistämme ja kääntyä Jumalan puoleen valmistautuaksemme sateen ja Jumalan armon vastaanottamiseen.
Aivan kuten Elia tekstikohdassa sanoo, että ”sateen kohina kuuluu jo”, se voi viitata siihen, että Jumalan siunaus ja läsnäolo ovat tulossa tai ovat jo saavuttaneet ihmisen sydämen.
Emmekö me yksilöihmisinä ja koko seurakuntana odota ja tarvitse sekä Jumalan läsnäoloa että raikkaan Pyhän Hengen uudistavan työn kokemista?
Olen täysin vakuuttunut siitä, että Jumalan siunaus so. sateen kohina, voi edelleen toteutua hengellisesti ja henkilökohtaisesti monin tavoin tänäkin päivänä. On tärkeää muistaa, että Jumalan toiminta ja siunaus voivat olla hyvin henkilökohtaisia ja vaihdella suuresti eri ihmisten kokemusten ja elämäntilanteiden mukaan. Jotkut saattavat kokea Jumalan siunauksen voimakkaasti, kun taas toiset saattavat tuntea sen hienovaraisemmin. Tärkeintä on se, että kohtaamisia Jumalan kanssa tapahtuu ja mielellään usein!
Jumala ilmoittaa itsensä monin tavoin, ja sateen kaltaiset hengelliset kokemukset voivat olla voimakkaita ja elämää muuttavia. Tärkeää on olla valmis vastaanottamaan Jumalan lahjat ja olla avoin Hänen läsnäololleen omassa elämässään. On tärkeää huomata, että Jumalan Hengen sade on Jumalan lahja, ja sitä ei voi manipuloida tai aikaansaada omalla voimalla. Seurakunnan tulee olla avoin ja nöyrä vastaanottamaan Jumalan työtä ja antamaan Pyhälle Hengelle tilaa toimia. Tärkeintä on aito rakkaus Jumalaan ja toisiin ihmisiin, ja pyrkimys elää Jumalan tahdon mukaisesti. Hengen sade voi tulla yllättäen ja voimakkaasti, ja sen tulisi johtaa hengelliseen kasvuun ja Jumalan tahdon toteuttamiseen seurakunnassa.
Emmekö siis rukoilisi tätä Hengen sadetta tulevaksi tämän ja koko Suomen seurakuntien päälle! Sateen kohina kuuluu jo!