Marko Kaikula:
”Levolle lasken, Luojani, armias ole suojani. Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi.” Tämä iltarukous on tuttu meille monelle. Lapsena meitä saateltiin hyvien unten maille rukouksen siivittämänä. Lapsena opimme, että rukouksen kautta voimme pyytää Jumalan apua, varjelusta ja suojelusta. Rukouksemme saa erilaisia muotoja ja piirteitä riippuen elämäntilanteestamme ja kokemuksestamme. Jokaisella ihmisellä on erilaisia tarpeita ja odotuksia Jumalan toiminnasta oman elämänsä osalta. Jokaisella on lisäksi oma tapansa lähestyä Jumalaa rukouksessa. Tärkeintä ei ole menetelmä tai tapa. Tärkeintä on se, että lähestymme Jumalaa tavalla tai toisella!
Rukous ilmentää uskoa. Se on osoitus uskosta. Me emme puhu tyhjyyteen, vaan uskomme, että joku kuulee rukouksemme. Uskossa yhdistyvät syvä varmuus ja toiveikas odotus. Se on luottamusta Jumalaan Hänen uskollisuutensa perusteella. Se on toivorikasta odotusta Hänen lupauksiensa täyttymisestä. Me odotamme, että Jumala vastaa pyyntöömme ja antaa avun. Psalmin (25:1) kirjoittaja kääntyy myös rukouksessa Jumalan puoleen sanoen: ”Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn. Jumalani, sinun apuusi minä luotan.”
Jeesuksen lupaus tehdä mitä tahansa pyydämme (Joh. 14:12-14), ei heikennä niitä monia Raamatun kirjoituksia, jotka kehottavat meitä odottamaan Herraa. Jeesus ei sano milloin Hän vastaa tai toimii. Me odotamme uskollisesti ja luottavaisesti. Psalmin (27:14) kirjoittaja kirjoittaa hyvin: ”Odota Herraa. Ole luja, ja olkoon sydämesi rohkea. Odota Herraa.” Jumalan tarkoitukset toteutuvat varmasti, mutta ei välttämättä meidän aikataulumme mukaan tai tavoilla, joita kuvittelemme.
Joskus meistä voi tuntua hienolta korulauseelta se, kun joku sanoo, että rukous muuttaa asioita. Henkilökohtaisesti itselläni on useita kokemuksia siitä, että Jumala on kuullut ja vastannut rukouksiin. Raamatun kertomus (Matt. 15:21-28) kanaanilaisen naisen uskosta vahvistaa sen, että periksiantamaton asenne ja luottavainen usko vaikuttaa myönteisellä tavalla asioiden kulkuun. Rukoukseen kätkeytyy voima, jonka kautta tapahtuu se, mikä muuten ei tapahtuisi.
Entä jos itsellään ei ole lainkaan uskoa tai sitä on liian vähän? Ei huolta, Jumala antaa meille uskon, jolla me uskomme. Tässä ei ole meidän omaa osuuttamme yhtään. Meillä ei ole uskoa omasta takaa, emmekä saa sitä itse aikaan. Tästä Jumalan antamasta uskosta seuraa, että me uskomme Jumalan lupauksiin. Se on Hänen uskoaan. Usko on siis Jumalan teko meissä ja usko kohdistuu Kristukseen Jeesukseen, jonka Jumala on lähettänyt meille pelastajaksi. Emme elä siis minkäänlaisessa uskonnollisessa toiveajattelussa. Tämä on aitoa. Tämä on totta.
Tiedämme myös, että samalla kun on uskoa, joka tulee Jumalalta, on myös uskoa, joka tulee maailmasta. Maailmasta tuleva usko opettaa meitä luottamaan itseemme ja olosuhteisiimme. Maailmasta tuleva usko ohjaa meitä elämään oman ymmärryksemme mukaan ja luottamaan omiin ajatuksiimme, tunteisiimme ja aisteihimme.
Puolestaan Jumalalta tuleva usko, Jumalan usko, johtaa meidät täydelliseen riippuvuuteen Hänestä, tukeutuen täysin Hänen Sanaansa ja Hänen meille antamiinsa runsaisiin lupauksiin. Tämä on raamatullista uskoa. Se tulee Jumalalta ja ohjaa meidät aina takaisin Hänen luokseen; ja vain Hänen luokseen. Jumala puhuu asiat olemassa olevaksi. Kun Hän julistaa jotain, Hän uskoo sen tapahtuvan. ”Mitä hän sanoi, se tapahtui, mitä hän käski, se pysyi” (Ps. 33:9).
Hyvä lukija, Jumala voi tehdä mahdottomia. Uskon täysin siihen, että Jumala kuulee rukouksemme ja vastaa rukouksiimme. Rukoustemme kautta Jumala vaikuttaa ja toimii asioiden edessä ja takana, ja vuoret kaatuvat, esteet tasoittuvat. Vaikka emme usein ymmärrä, miksi Jumala ei tee täsmälleen sitä, mitä pyydämme, meidän tulisi siitä huolimatta rukoilla suuria rukouksia, että Hänen valtakuntansa tulisi ja Hänen tahtonsa tapahtuisi maan päällä niin kuin taivaassa.
