Marko Kaikula:
Uskon, että rukous on hengellisen tilamme mittari. Jos meillä ei ole halua tai intoa rukoilla, hengellisessä elämässämme on jotakin vialla. Rukous ei ole rasittavaa, tylsää tai pitkästyttävää, jos ja kun se perustuu henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalaan. Halu rukoilla syntyy vain rakkaudesta Jeesukseen Kristukseen, jonka Pyhä Henki herättää meissä.
Ajattelen siten, että rukous on hengellisistä harjoituksista keskeisin, koska siinä olemme yhteydessä taivaalliseen Isäämme. Rukous on keskeinen väylä, jota Jumala käyttää tehdäkseen meissä muuttavaa työtään. On hyvä ymmärtää, ja osalle voi olla jo tuttuakin se, ettei rukous ole merkittävä osa niiden ihmisten elämää, jotka ovat haluttomia muutokseen. Mitä lähemmin tunnemme Jumalan sydämen sykkeen, sitä riippuvaisemmaksi me Hänestä tulemme, ja sitä enemmän haluamme muuttua Kristuksen Jeesuksen kaltaisuuteen.
Itselleni henkilökohtaisesti hyvä oivallus on ollut huomata se, että rukous on jotakin, mitä opimme. Muistamme myös aikanaan Jeesuksen opetuslasten pyynnön, että ”Herra, opeta meitä rukoilemaan” (Luuk. 11:1). Rukous oli varmastikin ollut osa opetuslasten elämää varhaisesta saakka, mutta todistaessaan Jeesuksen rukouksen laatua ja määrää, opetuslapset tulivat tietoiseksi siitä, kuinka vähän he rukouksesta lopulta tiesivät. Jeesuksen rukouselämän valossa opetuslapset ymmärsivät, että heillä oli paljon opittavaa. Se, että rukouksessa voi olla ikään kuin oppimiskäyrä, antanee meille vapauttavan tiedon. Rukoillessamme me opettelemme ja opimme.
Henkilökohtaisesti ajattelen siten, ettei meidän tulisi kiinnittää siihen huomiota kuka on hyvä rukoilija tai kenen rukoukset on hyvin jäsennelty jne. Meidän ei tule tehdä rukouksesta liian monimutkaista. Meidän tulee siirtää katseemme pois itsestämme ja toisistamme, ja kiinnittää katseemme ainoastaan Jumalaan. Toinen tärkeä huomio mielestäni on se, ettei meidän tulisi olla huolissamme siitä, että rukous vie liikaa aikaamme, sillä rukous ei vie aikaa, vaan rukous täyttää ajan. Kysymyksessä ei ole rukous kaiken muun työn ja elämän lisäksi, vaan rukous joka tapahtuu kaiken aikaa. Me rukoilemme ennen työtämme, sen aikana ja sen päätteeksi. Rukous täyttää elämämme ja päivämme. Tiedän, että meillä on paljon opittavaa ja pitkä matka kuljettavana.
On tärkeää ymmärtää, että toimiva ja voimallinen rukous ei riipu meidän omista kyvyistämme tai asiantuntemuksestamme, vaan rukouksen kautta vaikuttavasta Jumalan voimasta. Jumala voi muuttaa kaiken rukouksen kautta. Rukous on voimallinen väline, jonka Jumala on antanut meille. Se on aika, jolloin voimme kääntyä Jumalan puoleen ja luottaa siihen, että Hänen voimansa voi muuttaa tilanteita ja ihmisiä ympärillämme. Joten kun kohtaamme vaikeuksia tai tarpeita, muistakaamme, että on aika rukoilla, sillä Jumalan voima voi todella muuttaa kaiken.
Nostan esille yhden Raamatun kohdan so. iskulauseen, joka on ehkä yksi tunnetuimmista Uuden testamentin puolella: ”Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan” (Jaak. 5:16c). Tässä lyhyessä lauseessa viitataan siihen, että Jumala vastaa vilpittömään ja vanhurskaaseen rukoukseen. Rukous ei ole vain tyhjää puhetta, vaan se on aktiivinen toimi, joka vaikuttaa taivaallisen Isämme sydämeen ja liikuttaa Hänen kättään toimimaan maailmassa.
Tämä lause on mielenkiintoinen siitäkin syystä, että useissa Raamatun käännöksissä lause käännetään eri tavalla. Ohessa suomalaisia käännöksiä Jaakobin kirjeen iskulauseesta:
- ”Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.” (KR1992)
- ”Oikeamielisen rukous on täynnä voimaa, ja se saa paljon aikaan.” (UT2020)
- ”Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.” (KR1938)
- ”Vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan.” (RK2012)
- Kreikan teksti puolestaan voidaan kääntää seuraavasti: ”Oikeamielisen rukous on voimallinen ja vaikuttava.”(kr. πολὺ ἰσχύει δέησις δικαίου ἐνεργουμένη)
Vaikka käännöksissä onkin pieniä eroja ilmaisussa ja sanavalinnoissa, keskeinen sanoma pysyy samana: Vanhurskaan so. oikeamielisen rukous on voimallinen ja sillä on suuri vaikutus.
Yleisesti tämä iskulause ymmärretään siten, että ”ole oikeamielinen, niin rukouksesi toimivat.” Mutta onko tämän lauseen ajatus tällainen? Tarkoittaako tämä lause sitä, että saamme kaiken mitä rukoilemme, tai että riittävän laatuinen ja määräinen pyhitys vahvistaa rukouksiamme? Täytyykö rukouksen olla erityisen harras, jotta jotakin voisi tapahtua? Vai tuleeko rukouksen olla palava ja tehokas, jotta jotakin voisi tapahtua?
Annan vastauksen heti. Jaakobin lauseen tarkka merkitys on, että meidän rukouksemme ovat voimallisia ja vaikuttavia, kun ne lähtevät oikeamielisestä sydämestä. On tärkeää huomata tekstiyhteys lauseen (Jaak. 5:16c) ympärillä. Jaakobin koko ydinsanoma on, että rukous on tehokasta ja voimallista. Hän nimittäin edellä olevissa jakeissa (5:13-14) kyselee, että ”jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon, … jos joku teistä on sairaana, kutsukoon luokseen vanhimmat, jotka voitelevat sairaan öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoon hänen puolestaan.”
Jaakob siis kysyy, että ”onko kenelläkään teistä kärsimystä tai sairautta tai syntiä?”. Ja sitten hän vastaa: ”Hän rukoilkoon.” Entä iloisuus ja kiitollisuus? Entä sairaus? Entä synti? Jokaisessa tapauksessa Jaakob kehottaa lukijoitaan rukoilemaan. Miksi? Koska rukous itsessään on tehokasta, mikä tarkoittaa sitä, että Jumala kuulee kansaansa ja toimii heidän puolestaan.
Jaakobin huolena ei ole se, miten rukous tehdään tehokkaaksi ja voimalliseksi, vaan hän tietää, että rukous itsessään, joka osoitetaan Jumalalle, on tehokas ja voimallinen. Ja tähän Jaakob ottaa yhden esimerkin Elian elämästä (5:17-18). Ja tämän tulisi olla meillekin hyvä uutinen. Mitä Elialla on tekemistä meidän rukoilumme kanssa? Tarkoittaako tämä sitä, että Elia oli oikeamielinen ja hänen rukouksensa toimivat, joten meidänkin pitäisi olla kuin Elia, jotta meidän rukouksemme toimisivat? Miten voisimme täyttää ne mitat, jotka Eliasta ja hänen elämästään voimme Raamatusta lukea? Ovatko nämä niitä asioita, joista Jaakob tässä tekstiyhteydessä haluaa sanoa? Ei todellakaan!
Katsotaanpa jaetta 17. Jaakob kirjoittaa, että ”Elia oli samanlainen ihminen kuin me.” Mitä ihmettä; Elia oli vain ihminen. Hän oli kuin me. Hänellä oli luonne kuten meillä. Ja ollessaan vain ihminen, ollessaan kuin me, luonnoltaan kuten me, Elia rukoili hellittämättä ja Jumala kuuli rukouksen. Jaakobin ajatus ei ole siis siinä, että meidän pitäisi olla samalla tavalla oikeamielisiä kuin Elia, vaan että Elia oli aivan normaali so. tavallinen ihminen kuten sinä ja minä. Jaakob ei sano, että meidän pitäisi olla kuin Elia, jotta rukoukseemme vastattaisiin, vaan että Elia oli kuin me ja hänen rukoukseensa vastattiin.
Hyvä ystävä, me rukoilemme tavallisina ihmisinä, joilla on epätavallinen Jumala. Olemme tavallisia, kuten Elia. Rukous on tehokasta, ei suurten miesten tai naisten tähden, jotka rukoilevat, vaan suuren Jumalan tähden, joka Kristuksessa Jeesuksessa armollisesti kuulee kansaansa; sinua ja minua. Rukouksella on vähemmän tekemistä sen kanssa, mitä tai miten sanomme sen, ja enemmän tekemistä sen kanssa, kenelle sen sanomme. Tärkein on Hän, Jumala, jolle rukouksemme osoitamme. Millainen on siis Jaakobin kirjeen tekstin mukaan Jumalan mielen mukainen rukoilija?
Jaakobin sanat tässä eivät tarkoita sitä, että jos henkilö on erittäin oikeamielinen, hänen rukoukseensa vastataan. Tai että mitä oikeamielisempi joku on, sitä todennäköisemmin hänen rukoukseensa vastataan. Jumalan mielen mukainen rukoilija on Kristuksen Jeesuksen veren kautta synnit anteeksi saanut ihminen. Vanhurskaalla tarkoitetaan tässä ihmistä, joka on yhteydessä Jumalaan ja elää hänen tahtonsa mukaan. Tällaisen ihmisen rukous on voimallinen, koska se perustuu sydämen vilpittömyyteen ja oikeamielisyyteen.
Meidän vanhurskautemme tulee Kristukselta Jeesukselta. Itseään vahvana pitävä uskova tai itseään heikkona pitävä uskova ovat Jumalan edessä molemmat samanarvoisia vanhurskaita. Jos olet Kristuksessa Jeesuksessa, olet Jumalan silmissä oikeamielinen, josta puhutaan Jaakobin kirjeen 5:16:ssa.
On selvää, että iskulause, ”vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan”, merkitsee sitä, että rukoileva ihminen on oikeamielinen, vailla ennakkoluuloja ja puolueellisuutta. Iskulause korostaa myös sitä, että rukous on vetoamista, anomista ja pyytämistä, joka nousee syvästi koetusta tarpeesta tai puutteesta. Lisäksi rukoilevan ihmisen rukous on kestävää, vahvaa ja energistä, koska Jumala toimii hänessä. Jumala työskentelee rukoilevan ihmisen rukouksessa.
Rukous on väline, jonka Jumala on antanut meille vaikuttaaksemme maailmaan. Mutta tämä voima ei ole riippuvainen rukouksen pituudesta tai sanojen kauneudesta, vaan enemmänkin rukoilijan sydämen tilasta. Vilpitön ja oikeamielinen rukous, joka nousee uskon kautta, saa aikaan ihmeitä Jumalan voiman kautta. Rukouksen kautta voimme tuoda tarpeemme, huolemme ja ilomme Jumalan eteen ja luottaa siihen, että Hän vastaa rukouksiimme omalla tavallaan ja ajallaan. Kaikki ei kuitenkaan välttämättä toteudu meidän tahtomme, vaan Jumalan tahdon mukaan.
Meidän ei tarvitse olla ”superkristittyjä”. Meiltä odotetaan ainoastaan oikeamielistä ja vilpitöntä sydäntä, joka pyrkii Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Älkäämme myöskään ajatelko sitä, ettemme voisi rukoilla suuria asioita, sillä olivatpa asiamme suuria tai pieniä, Jumala on se, joka kaiken vaikuttaa. Jumala ”kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai ajatella” (Ef. 3:20).
Tänäänkin Jumala kuulee rukouksemme, vaikka olisimme ainoita rukoilevia, ja Hän toimii voimallisesti rukoustemme kautta.
