Marko Kaikula:
Mikään muu asia täällä maan päällä ei ole saanut aikaan enemmän sekä ärtymystä että siunausta kuin risti. Uskonnolliset symbolit julkisessa tilassa ovat tulleet haasteiksi postmodernille ja sekulaarille so. maallistuneelle yhteiskunnalle, joka toisaalta kunnioittaa yksilönoikeuksia ja -vapauksia, mutta haluaa neutraalia ja puolueetonta julkista tilaa. Monet yhteisöt, kirkot ja seurakunnat sekä yritykset ovat haastaneet ristin ja poistattaneet ristin omista tiloistaan.
Kristuksen risti jakaa. Risti erottaa. Se aiheuttaa pahennusta, ärtymystä ja vihaa. Joillekin se on täyttä hullutusta. Sitä se on ollut jo yli kaksituhatta vuotta. Me elämme aikaa, jolloin Kristuksen ristin tulee näkyä entistä selvemmin ja entistä suurempana meidän kristittyjen todistuksen kautta. Ulkonaista ristinkuvaa tai ristinmerkkiä tärkeämmäksi ja vaikuttavammaksi on nousemassa se risti, joka on meidän sydämissämme ja joka näkyy meidän elämässämme tavalla ja toisella. Ulkonaisten ristien ja krusifiksien poistaminen voidaan lakisääteisesti päättää, mutta sydämessämme olevaa ristiä ei voida lailla kieltää.
Markuksen evankeliumin luvussa kahdeksan (8) ja jakeissa 34-38 kirjoitetaan seuraavaa:
Jos joku tahtoo kulkea minun perässäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, pelastaa sen. Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman mutta saisi sielulleen vahingon? Sillä mitä ihminen voi antaa sielunsa lunnaiksi? Joka häpeää minua ja minun sanojani tässä syntisessä ja avion rikkovassa sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika häpeää, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.
Nämä Jeesuksen sanat väkijoukolle ja opetuslapsille ovat siinä mielessä mielenkiintoiset sanat, että emme täysin voi varmuudella tietää, mitä ihmiset tuona ajankohtana ymmärsivät Jeesuksen tarkoittavan. Ei ihmisillä ollut vielä tuolloin tuossa hetkessä sitä tietoa mikä meillä on tänään, että Jeesus todella fyysisesti so. konkreettisesti otti ja kantoi oman ristinsä sekä kuoli ristinpuulla ihmiskunnan puolesta. Jeesus tässä tekstijakson yhteydessä puhuu ensimmäistä kertaa omasta kuolemastaan, mutta ei viittaa puheessaan ristinkuolemaan ja miten kuolema tulee tapahtumaan. Hän puhuu vain ristin ottamisesta. Jeesuksen kuulijat kyllä varmasti tiesivät sen Rooman valtakunnan aikalaisina, että ristin ottaminen tarkoitti oman ristin kantamista ristiinnaulitsemispaikalle. Risti oli kuva julmasta kuolemasta. Juutalaiset tiesivät myös sen Vanhan testamentin kirjoituksista, että jokainen, ”joka on puuhun ripustettu, on Jumalan kiroama” (5. Moos. 21:23). Roomalaiset olivat teloittaneet useita galilealaisia ristiinnaulitsemalla, mutta tämän tulee kokemaan myös Jeesus.
Jeesus käyttää tässä puheessaan väkijoukolle ja opetuslapsille kielikuvaa havainnollistaakseen kristityn elämää. Mutta miten itsekukin kuulijoista tämän ymmärsi, jää epäselväksi. Tämä sama lukemamme tekstijakso löytyy myös Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeista (Matt. 16:24-28; Luuk. 9:23-27). ”Jos joku tahtoo…”. Tahdotko sinä kulkea Jeesuksen perässä? Tahdotko sinä kieltää itsesi, ottaa ristisi ja seurata Jeesusta? Tahdotko sinä häpeästä välittämättä kulkea Jeesuksen Kristuksen perässä, kieltää itsesi, ottaa ristisi ja seurata Jeesusta? Nämä kysymykset ovat mielestäni tärkeitä kysymyksiä. Ja ajankohtaisia juuri tänäkin päivänä.
Tekstijakso kuvaa sitoutumista, jota Jeesus odottaa seuraajiltaan; myös sinulta ja minulta. Ei Jeesus vastustanut nautintoja tai kehottanut etsimään kärsimystä ja vaikeuksia. Sen sijaan Jeesus kutsuu seuraamaan itseään ja tekemään Hänen tahtonsa myös silloin, kun se on vaikeaa tai kun tulevaisuus näyttää synkältä. Jeesuksen seuraaminen on Hänen opetuslapseuteen sitoutumista siten, että luovumme itsekkäistä toiveista Jeesuksen seuraamiseen. Jeesuksen tarjoama ristin ottamisen tie on yksinkertainen, mutta vaativa tie. Ei se ole mahdoton tie.
Jeesus osoittaa, että itsensä kieltäminen ja ristin ottaminen muodostavat sitovan perustan opetuslapseudelle so. Hänen seuraamiseensa. Mutta Hänen seuraamisensa (preesens) on jatkuvaa, loputonta. Seuraamisessa kasvetaan perustan eli itsensä kieltämisen ja ristin ottamisen kautta. Teksti osoittaa, että Jeesuksen seuraamisessa meidän tulee tietoisesti suuntautua kohti Jumalan tahtoa kieltäytymällä nöyrällä mielellä oman elämämme tahdosta ja suunnitelmista. Meidän tahtomme tulee Jeesuksen sanojen mukaan olla Jumalan tahtoa. Jeesus kutsuu jokaista ihmistä kulkemaan erilaista tietä. Tämä tie on ristin tie.
Olemmeko me valmiita luopumaan itsekkäistä tavoitteistamme ja olemmeko valmiita seuraamaan Jeesusta, vaikka saisimme maailman silmissä hölmön tai typeryksen maineen?
Jeesus kehottaa ihmisiä kantamaan kukin oman ristinsä. Jeesus ei kuitenkaan ristin kantamisesta puhuessaan tarkoittanut maallisten murheiden kestämistä tai hankalien ihmisten sietämistä. Jeesuksen ristin kantamisessa on kyse vallan muusta. Jeesus ei tässä myöskään puhu ristikorusta tai muusta ristinmuotoisesta esineestä, jota tulee kantaa koko ajan mukanaan.
Jeesus tarkoittaa ristin kantamisella sitä, että tunnustamme Jeesuksen Herraksemme ja Jumalan Pojaksi, joka kuoli syntiemme puolesta ristillä ja ylösnousi voittajana Isän Jumalan oikealle puolelle. Ristin kantaminen on Jeesuksen seuraamista. Ristin kantaminen merkitsee kuolemista omille himoille ja haluille. Se on kuolemista synnille. Se merkitsee Jeesuksen seuraamista silloinkin, kun siitä joutuu maksamaan kovaakin hintaa.
On hyvä ymmärtää, ettei risti ole vain kärsimyksen ja kamppailun merkki. Risti on ennen kaikkea Jeesuksen meille hankkiman voiton, kiitollisuuden ja ilon merkki. Jeesuksen omat sanat tekstijakson lopussa ovat pysähdyttävät. ”Joka häpeää minua ja minun sanojani tässä syntisessä ja avion rikkovassa sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika häpeää, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa” (Mark. 8:38).
Luit aivan oikein. Jos ihminen häpeää Jeesusta, sitä ihmistä myös Jeesus so. Ihmisen Poika häpeää. Jos minä häpeän Jeesusta ja Hänen sanojaan, Jeesus häpeää myös minua. Sana häpeä saa merkityksen myös ivana, paheksuntana ja vähättelynä. Tämä sana on vakava. Se on suorastaan pelottava.
Minun elämässäni on ollut aikoja ja hetkiä, jolloin olen hävennyt Jeesusta ja Hänen sanojaan. Olen jossakin tilanteessa kieltänyt ihmisten edessä so. omien luokkatovereiden edessä olevani uskovainen tai Kristuksen Jeesuksen seuraaja. Siitäkin huolimatta, että jokainen on varmasti tiennyt, että olen helluntailainen ja käyn helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa. Enkä usko olevani ainoa tämänkään blogitekstin lukijoiden joukossa, joka on joskus hävennyt, vähätellyt tai ainakin piilotellut uskoaan Jeesukseen.
Nuo edellä luetut Jeesuksen sanat laittavat jokaisen ihmisen valintatilanteeseen. Jeesuksen elämä ja toiminta, Hänen opetuksensa ja sanansa ovat ristiriidassa maailman näkemysten kanssa. Jos me torjumme Hänet nyt, Hän torjuu meidät tullessasan takaisin. Vastaavasti Hän ottaa toisen tulemisensa hetkellä vastaan ne, jotka ovat ottaneet Hänet vastaan nyt. Jeesuksen torjuminen ja kieltäminen voi välttää meidät ajalliselta häpeältä, jota itsekin tavoittelin ja ehkä sainkin, mutta myöhemmin siitä seuraa ikuinen häpeä, jos tälle häpeän tielle jää. Ja kiitos Herralle siitä, että Hän armossaan ja rakkaudessaan antoi pelkuruuteni ja syntini anteeksi.
Tänäänkin Hänen anteeksiantonsa ja armonsa on voimassa. Kenenkään meidän ei tarvitse elää epävarmuudessa sen suhteen, onko elämäni ja asiani oikeassa suhteesssa Kristukseen Jeesukseen. Kristuksen ristissä on tänäänkin voima. Ja tähän ristin voimaan tänäänkin saamme turvautua. Kristuksen risti on anteeksiantamuksen ja anteeksisaamisen risti.
Kristillistä uskoa ei ole olemassa ilman puhetta rististä. Uudessa testamentissa risti ja nimenomaan Kristuksen risti on keskeisessä asemassa. Se on ja sen tulisi olla meidän ydinsanomamme. Me karismaatikkoina ja helluntailaisina korostamme usein ehkä jopa liian yksipuolisesti ainoastaan Pyhän Hengen voimaa ja voimavaikutuksia. On syytä huomata, että voiman ja voiton sanoma ei ole niinkään sanoma Pyhästä Hengestä. Voiman sanoma on sanoma rististä. Sen kautta tulemme tekemisiin myös Jumalan Pyhän Hengen voiman kanssa.
Tunnettu Raamatun opettaja, Valtter Luoto, kirjoittaa uusimmassa kirjassaan (Sen Jumala teki), että
…jos me haluamme seurakuntiimme enemmän Jumalan voiman vaikutusta, julistakaamme enemmän Kristuksen voittosanomaa, joka on sanoma hänen rististään.
Kirjassaan Luoto tuo esille myös tapahtuman Ruotsin helluntaiherätyksen pioneeri Lewi Pethruksen elämästä. Pethrus nimittäin aikanaan ihmetteli sitä, että seurakunnassa ei koettu sellaista Pyhän Hengen läsnäoloa ja voimaa, mitä odotettiin. Kuitenkin hän omien sanojensa mukaan oli yrittänyt puhua mahdollisimman paljon sanomaa Pyhästä Hengestä. Sitten Pethrus havahtui, että samalla oli unohtanut saarnata rististä. Hän muutti sanoman painopistettä ja alkoi saarnata voimakkaasti Jeesuksen rististä ja sovituksesta. Tuloksena oli, että seurakunnassa so. Tukholman Filadefiassa alettiin kokea myös Pyhän Hengen läsnäoloa ja voimaa.
Olisiko tässä jotakin, jota meidän seurakuntamme ja uskoakseni koko Suomen Siionissa tarvitsemme? Sanomaa Kristuksen rististä?
