Mikael Lappalainen:
Oli kevättalvi. Kaiken kiireen ja rasituksen keskellä seurakuntalaiset pyysivät minua mukaan kristilliselle vankilavierailulle. Lupasin ajatella asiaa. Halusin sanoa ei. Toivoin, että minulle ei soitettaisi enää. Kuitenkin Jeesus ilmoitti minulle lempeän ystävällisesti, että Hän tahtoo, että menisin seurakuntalaisten mukaan. Vierailu oli koskettava kokemus. Olimme kaikki Kristuksen koskettamia palvelusmatkamme jälkeen. Ajattelin puheluboikottiani uudesta näkökulmasta.
Oletko joskus ajatellut mikä pohjimmiltaan on sinun tai minun liikkeelle laittava voima? Miksi me palvelemme Kristusta? Teemmekö niin lojalismista? Tai ehkä palvellaksemme auktoriteetteja? Ehkä siksi, että tavoittelemme palvelemisella itsellemme jotain? Voiko se olla myös pelkoa, joka aktivoi meidät? Voisiko se olla myös rakkautta?
Monien eri maiden asevoimien peruskoulutukseen liittyy haavoittuneiden kuljettaminen paareilla ym. kantamisvälineillä. Usein sotilaille opetetaan klassinen tapa, jossa haavoittunutta siirretään neljän henkilön yhteistoimin paareilla, maastosta välittämättä. Haavoittuneen siirtäminen on erittäin raskasta, ja kantajien hermoradat saattavat joutua koetukselle suuren rasituksen vuoksi. Päämääränä on saada haavoittunut turvaan ja hoitoon lähimmälle lääkintäpisteelle. Kyse on haavoittuneen elämästä tai kuolemasta.
Evankeliumissa Luukkaan mukaan on kertomus, kuinka halvaantunutta miestä kannetaan Jeesuksen luokse saamaan apua (Luuk. 5:18-26). On merkillepantavaa, kuinka halvaantuneen kantajat eivät ilmaise mitenkään haluavansa huomiota tai kiitosta, vaan toimivat jostakin muunlaisesta motiivista käsin. Kantajat eivät myöskään anna periksi, vaikka väentungos estää heidän pääsynsä tilaisuuteen esille. Halvaantunutta miestä ei jätetä, vaan hänen puolestaan suorastaan taistellaan. Lopputulos on halvaantuneen kantajien uskon mukainen. Erikoista on tilanteen yhteistyö, jossa kantajat auttavat ja Jeesus parantaa ja antaa synnit anteeksi. Ilo on kaikkien yhteinen ja runsas.
Palvelemisen paradoksi on se, että usein ne jotka palvelevat, eivät tule saamaan ehkä ansaitsemaansa huomiota tai kiitosta siitä kaikesta palvelemisesta jota he ovat suurella sydämellä tehneet. Asia on samanlainen kotimaasta tai ilmastovyöhykkeestä riippumatta. Myöskään palvelemisen määrällinen laatu ei monestikaan kohtaa kiitoksen tai sen puutteen määrää. Paradoksi huipentuu siihen, että kaikesta tästä huolimatta monet tuhannet ja tuhannet ihmiset palvelevat toisiaan ja lähimmäisiään täysin välittämättä tästä kaikesta. Mikä on tällaisten ihmisten motiivi heidän palvelemisensa takana?
Apostoli Paavali opettaa meitä palvelemisen perusteista toisessa kirjeessään Korintin seurakunnalle (2. Kor. 4:5). Meidän kristillinen tehtävämme on todellakin olla palvelemassa toisiamme. Tämä palvelustoiminta pitää sisällään kaiken evankeliumin julistamisesta siivoamiseen, ja kaiken siltä väliltä. Jeesus Kristus avasi tien omalla esimerkillään, palvellen taivaallista Isää ja lähimmäisiään täydellisesti. Kristuksen palvelutyö sinua ja minua varten huipentui syyttömänä uhrina Golgatan ristillä. Jeesus ei saanut osakseen täydellisestä työstään pelkkää kiitosta, vaan joutui palvelemisensa vuoksi syyttömänä syytetyksi. Kristuksen esimerkki teki meistä kristityistä myös palvelijoita. Ja myöskin palvelijoita toisillemme. Jeesuksen Kristuksen liikkeellä pitävänä voimana toimii rakkaus, joka on kaikista voimista suurin.
Ehkä sinä olet Kristuksen rakkauden palveluksen tähden kosketettu ja myös palvelet. Ehkä palveluksesi ei edes näy muille ihmisille. Sen ei tarvitsekaan. Tiedä, että on yksi joka näkee ja tietää. Myös kiitos ja maksu on tulossa. Se tulee suurelta Palvelijalta.
