Mikael Lappalainen:
Olemme juuri lähestymässä ensimmäistä adventtisunnuntaita. Adventtisunnuntain Raamatun teksti löytyy Luukkaan evankeliumista luvusta 19 ja jakeista 35-44. Jeesuksen ratsastus Jerusalemin kaupunkiin juhlittuna kuninkaana keskeytyy kaiken riemun ja ihmisten tulevaisuuden toivon keskellä hetkeksi Jerusalemin vuoristoisille rinteille. Sieltä, ehkä hyvältä näköalapaikalta, Jeesus itkee kaupunkia ja sen tilannetta. Hän, Kristus, on nyt tänä päivänä ja tässä hetkessä heidän keskellään ja kansanjoukkojen huudot julistavat Hänen auktoriteettiaan ja asemaansa. Kansa on täynnä toivoa hyvästä tulevaisuudesta joka on nyt mahdollinen, kun ihmeitä tekevä Kuningas on heidän keskellään. Mutta Jeesus itkee kuinka riemuitsevista seuraajistaan huolimatta koko Jerusalem ei ota häntä vastaan. Pelastus olisi valmiina kaikille. Nyt, tänään, mutta kaupunki ei tiedä mikä heidän rauhaansa tänä päivänä sopisi.
Oletko ajatellut kuinka monet elämäsi siunatut asiat saattavat tulla eteesi yllättäen nyt hetkessä ja tänä päivänä? Onko sinulle käynyt joskus niin että olet huomannut olevasi jonkun tärkeän ja siunatun tilanteen parissa ja tilanne on avautunut eteesi sinun itse sille juuri yhtään mitään tekemättä? Oletko silloin huomannut, että sinulle on silloin jäänyt vastaanottajan siunattu rooli? Onko vastaanottaminen vaatinut sinulta kuitenkin päätöstä ja toimintaa? Raamattu ilmoittaa meille kuinka tänään on pelastuksen päivä ja meille annetaan Jumalan armoa (2. Kor. 6:1-2).
Meillä ihmisillä esiintyy mitä erilaisimpia käyttäytymiseen ja ajatteluun liittyviä tapoja, ja joistakin niistä emme haluaisi päästää irti millään hinnalla. Meidän ajattelumaailmaamme voi ohjata mitä erilaisemmat ajatukset, ihmiset, pelot, väärät tiedot, uskottelut ym. Me voimme olla myös kiinni menneisyydessä tai me voimme laittaa toivomme ihmisiin ja heidän epäluotettaviin lupauksiin tulevaisuudesta, joka joskus tulee ehkä mahdollisesti korjaamaan kaiken. Meillä on taipumus unohtaa jotain sangen tärkeää, joka olisi meille erittäin siunattua; tämä hetki joka meillä on nyt.
Onko meillä taipumus unohtaa Kristuksen meille joka päivä antama nyt hetki? Onko tässä päivässä ja hetkessä elämisessä ehkä myös avain sielumme rauhaan, luottamukseen ja odotukseen hyvästä tulevaisuudesta Kristuksessa?
Jeesus ottaa tämän päivän ja nyt hetken esille myös Matteuksen evankeliumissa (Matt. 6:34), jossa katse asetetaan hyvän Jumalan huolenpitoon ja murehtimatta jättämiseen. On mielenkiintoista kuinka Jeesus tietää meidän olevan taipuvaisia murehtimiseen ja vääränlaiseen huomisesta huolehtimiseen. Voiko olla niin, että jos ajaudumme peräti murheen suohon huomisesta, meiltä voi mennä Jumalan suunnittelema ilo tästä päivästä ja tästä hetkestä?
Meille ihmisille on erittäin tärkeää tietää se, että Raamatun kirjoitukset ovat lupauksia hyvästä tulevaisuudesta joka on meille toivoa täynnä. Lupauksen antajana ja vakuuttajana on itse Jumala. Meidän tulee siis katsoa ja odottaa hyvää tulevaisuutta, uskon kautta ja luottaen hyvään Jumalaan. Silti, samanaikaisesti meidän tulisi elää tätä hetkeä, joka on meille siunaukseksi annettu ja ymmärtää tämä hetki ja meidän tehtävämme täällä sekä aika, joka menee elämästämme ohi. Eikö juuri tieto hyvästä tulevaisuudesta Kristuksessa saakin meissä aikaan rauhan, jossa voimme levätä ja ottaa tämän hetken ja päivän vastaan?
Adventti tarkoittaa myös tietyn Jumalan tarkoittaman ajanjakson koittamista ja toimeenpanoa. Meidän omassa elämässämme voi koittaa myös oma adventti tai jokin aikajakso, jonka sisällä me koemme olevamme. Se voi tarkoittaa myös aikaikkunaa, jonka sisällä olisi otollinen aika. Me saatamme myös joutua tilanteeseen, että huomaamme, ettemme olleet kykeneviä toimimaan aikajakson tai nyt hetken sisällä. Kristuksen Jeesuksen armo ja hyvyys on kuitenkin erikoisen ihmeellistä ja odottaa sinua ja minua mukaan.
Adventin aika on myös Jeesuksen paluun odottamisen aikaa sekä katsomista hyvään tulevaisuuteen. Se tulevaisuus on täynnä hyvää toivoa ja riemua. Samanlaista toivoa, joka oli kansajoukoilla, jotka huusivat Hoosiannaa Jeesukselle Hänen ratsastaessaan Jerusalemiin. Nyt 2000 vuotta myöhemmin me odotamme Jeesuksen takaisin tulemista ja yhtäkkistä ilmestymistään kristityille, Jumalan ihmeellisen lupauksen mukaisesti. Tälläkin kertaa pelastus on meille valmiina ja Jeesuksen seuraajat odottavat Hänen paluutaan ja ylistävät Hänen nimeään. Ehkä Jeesus pysähtyy tälläkin kertaa, ehkä hän ei itke, vaan odottaa että sinäkin ennätät mukaan. Myös suurta toivoa ja iloa, ihmeitä tekevästä kuninkaasta ja hallitsijasta on paljon. Toivoa kuninkaasta joka voi korjata kaiken, joka tuo meille tulevaisuuden ja tuo meille toivon. Haluammehan olla Häntä odottamassa?
