Mistä sinä kerskaat?

Marko Kaikula: 

Kirjoittelen muutaman ajatuksen kerskaamisesta ja ylpeilemisestä. Ylpeys on yksi ihmisen tunteista. Me voimme tuntea aidosti ja vilpittömästi ylpeyttä jostakin asiasta. Toisaalta vääränlainen ylpeys tarkoittaa korostunutta itsetietoisuutta, kopeutta tai pöyhkeyttä. Ylpeys ja kerskaaminen ovat sanoina lähellä toisiaan. Jotkut kuitenkin mieltävät kerskaamisen enemmän negatiivisena ja kielteisenä asiana. Toiset taas katsovat, että molemmat sanat voivat merkitä niin negatiivisia kuin positiivisia merkityssisältöjä.

Ajattelen siten, että se, mistä tai kenestä kerskaamme, kertoo sen, kenelle kuulumme tai sen, kenen annamme hallita elämäämme, mieltämme ja ajatusmaailmaamme. Tänä päivänä ihmiset voivat kerskailla esimerkiksi omaisuudellaan so. talollaan, autollaan, tavaroillaan jne. Eikä tässä ole eroa sillä, onko ihminen kristitty vai ei. Jokainen meistä on joskus kerskaillut ja ollut liian ylpeä. Turhaan me tätä kiellämme. Avainasia on kuitenkin se, että osaamme ja uskallamme myöntää tekemämme vääryydet ja sanoa anteeksi silloin, kun tämä on tarpeen. Mielestäni on olemassa hyvää ja tervettä ylpeyttä, jota voisimme sanoa epäitsekkääksi ylpeydeksi. Voisimme puhua nöyrästä ylpeydestä, joka iloitsee itsestään siinä missä muistakin. Sitten on puolestaan olemasssa väärää ja haitallista ylpeyttä, jota voisimme sanoa itsekkääksi ylpeydeksi. Se on moitittavaa ja paheksuttavaa toimintaa.

Paavali kuvaa kirjeessään Galatalaisille (6:12-15) omaa kerskauksen kohdettaan. Hän kirjoittaa seuraavaa:

Ne, jotka tahtovat saavuttaa arvonantoa ihmisten keskuudessa, yrittävät pakottaa teidät ympärileikkaukseen vain siksi, ettei heitä vainottaisi Kristuksen ristin tähden. Eiväthän ympärileikkauksen kannattajat itsekään noudata lakia, vaan he tahtovat saada teidät ympärileikatuiksi voidakseen kerskailla siitä, mitä teille on tehty. Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle. On samantekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ympärileikkaamaton. Tärkeää on, että hänet on luotu uudeksi. 

Paavalin asenne ja elämä Jumalan ja seurakunnan edessä oli selkeä. Vaikka hän olisi voinut kerskailla ja ylpeillä omasta viisaudestaan, koulutuksestaan ja asemastaan, hän katsoi kaiken tämän toisarvoiseksi. Tärkeintä oli tuntea Kristus ja Hänet ristiinnaulittuna. Paavalin kerskauksena oli Herramme Jeesuksen Kristuksen risti. Tämä Paavalin kerskauksen aihe oli täysin ristiriitainen sen ajan yhteiskunnassa. Ja sitä se on edelleen tänä päivänä. Ristiinnaulitseminen oli mitä häpeällisin, kaikkein kurjimmille rikollisille ja orjille tarkoitettu teloitustapa. Jeesuksen ajan maailmassa ei kenellekään olisi tullut mieleenkään kerskata rististä. Kuitenkin juuri rististä tuli Kristuksen Jeesukseen uskovien julistuksen keskus ja kerskauksen aihe. Tästä Paavalikin sanoo kerskaavansa. Muistamme, että Paavali kirjoitti myös Korintin seurakunnalle (1. Kor. 2:2) samasta ajatuksesta kun hän sanoi: ”En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta.” Sana rististä on Jumalan voima (1. Kor. 1:18) ja meidän kerskauksemme.

On mielenkiintoista, että alkukielessä (heprea ja kreikka) kerskaus sanaa käytettiin myös myönteisessä mielessä. Kerskaus on samaa kuin palvonta ja ylistäminen. Kerskata jostakin tarkoittaa iloita ja riemuita siitä. Jo Vanha testamentti opetti, että Jumalan kansan kerskaamisen ja ylistyksen aiheena tulee olla yksin Herra ja Hänen pyhä nimensä. ”Kerskatkaa hänen pyhästä nimestään! Iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa” (1. Aik. 16:10, RK2012). Raamatun käännös vuodelta 1992 kääntää saman kohdan sanomalla: ”Ylistäkää hänen pyhää nimeään. Iloitkoon kaikki, jotka etsivät Herraa!” 

Profeetta Jeremia (9:22-23) jatkaa kirjoittaen, että

…älköön viisas kerskuko viisaudellaan, älköön väkevä voimillaan, älköön rikas rikkaudellaan. Joka haluaa kerskua, kerskukoon sillä, että tuntee minut ja tietää, mitä minä tahdon. Sillä minä olen Herra, minun tekoni maan päällä ovat uskollisuuden, oikeuden ja vanhurskauden tekoja. Niitä minä tahdon myös teiltä, sanoo Herra.

Raamatun mukaan ihminen voi siis kerskailla so. ylpeillä viisaudestaan, voimastaan ja rikkaudestaan. Tämä on sitä vääränlaista kerskaamista so. ylpeilemistä. Oikeanlaista kerskaamista Raamatun mukaan puolestaan on Jumalan ylistäminen. Jumala odottaa sitä, että me kehuskelemme Hänen tuntemisellaan ja tietäisimme Hänen tahtonsa. Ei ole väliä, paljonko meillä on euroja tilillä tai kuinka mittava omaisuutemme on. Väliä on sillä, että tunnemme Jumalan ja Hänen tahtonsa. Väliä on sillä, että tunnemme Kristuksen Jeesuksen voiman. Väliä on sillä, että tunnemme Kristuksen ja ylistämme Kristuksen Jeesuksen ristiä ja ristin voittoa. Väliä on sillä, että tiedämme olevamme Jumalan taivaan kansalaisia. Meidän ei pidä kerskata itsestämme. Jos haluamme kerskata, silloin meidän pitäisi kehua Jumalan erinomaisuutta. Itsestämme puhuminen ei hyödytä mitään Jumalan työssä. Ainoastaan Jumalan mielipiteellä meistä on merkitystä (2. Kor. 10:13).

Paavali nostaa Galatalaiskirjeen luvun lopussa vielä esille tärkeän näkökulman. Tärkeintä on, että ihminen on luotu uudeksi Pyhästä Hengestä ja hän on päässyt uutena luomistekona sisälle Jumalan valtakuntaan. On täysin samantekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ympärileikkaamaton. Juutalainen vai pakana. Helluntailainen vai luterilainen. Rikas vai köyhä. Oppinut vai oppimaton. Mies vai nainen. Tärkeintä on uusi luomus. Tärkeintä on se, saako Jumala hallita elämäämme Kristuksen Jeesuksen kautta.

Jeesuksen ristiltä avautuu todellinen Jumalan tunteminen. Vain siinä on Jumalan voima ja viisaus kohdattavissa tässä maailmassa (1. Kor. 2:24). Siinä on meidän kerskauksemme. Emme ole vielä tulleet täydellisiksi. Olemme vasta matkalla täydellisyyteen (Fil. 3:12). Se uusi, mikä on jo nyt todellista, on usko Jeesukseen Kristukseen ja kaikki se, mitä usko on tuonut mukanaan elämään. Siksi uusi luomus on sitä, että syntinen ihminen etsii turvaa yksin Jeesuksesta Kristuksesta ja huutaa Häntä avukseen kaikissa elämänsä tilanteissa.

Minä haluan kerskata so. ylpeillä Kristuksesta Jeesuksesta. Minä haluan palvoa ja ylistää todellista Voittajaa. Kristus Jeesus on voittanut. Hän on kaikkeni. Hän oli sitä eilen, tänään ja tulevina päivänä. Ja tiedän, että näen kerskaukseni kohteen kerran kasvoista kasvoihin. Kenestä tai mistä sinä kerskaat? 

Blogi

Tällä sivulla julkaistaan eri kirjoittajien blogi-kirjoituksia. Blogikirjoitukset eivät välttämättä edusta Oriveden helluntaiseurakunnan virallista linjaa so. Suomen helluntaiseurakuntien uskon pääkohtia, vaan ovat kirjoittajien omaa tulkintaa, ajatuksia ja kokemusta kristillisestä uskosta ja elämästä. Hyviä lukuhetkiä!

TEKIJÄNOIKEUS:

Tekstien luvaton käyttö ja/tai kopioiminen ilman kirjoittajan lupaa on tekijänoikeuslain mukaan kielletty. Lyhyitä otteita ja linkkejä voi käyttää kunhan tekijän nimi ja linkki blogiin on selkeästi ja asianmukaisesti esillä.

Blogia kirjoittavat:

  • Raimo Nousiainen

Uusimmat blogitekstit

Hiljaisuuden aika

Julkaistu : 5.2.2025

Herää valvomaan

Julkaistu : 22.1.2025

Liian hyvä profetia

Julkaistu : 8.1.2025

Hän tuli omiensa tykö

Julkaistu : 11.12.2024

Kutsu minua ja minä vastaan

Julkaistu : 27.11.2024

Hänen tulee kasvaa, minun vähetä

Julkaistu : 13.11.2024

Herran kirkkaus

Julkaistu : 16.10.2024

Voitot ja kamppailut

Julkaistu : 2.10.2024

Rohkeassa uskossa kasvaminen

Julkaistu : 4.9.2024

Katkeruuden juuri

Julkaistu : 21.8.2024

Itsetutkiskelun voima

Julkaistu : 7.8.2024

Pysyminen viinipuussa

Julkaistu : 24.7.2024