Kristus minussa

Marko Kaikula: 

”Jumalan sydän on suurempi, rajattomasti suurempi kuin ihmisen sydän”, kirjoittaa Henry J. M. Nouwen. Juuri tämän jumalallisen sydämen Jumala tahtoo antaa meille, niin että voimme rakastaa kaikkia ihmisiä palamatta loppuun tai turtumatta.

Kuinka ihminen voi saada mielen, jonka kautta Kristus ajattelee? Kun ihminen tajuaa oman tilanteensa siltä osin, ettei hänellä koskaan ole minkäänlaisia mahdollisuuksia parantaa omaa hengellistä asemaansa omilla ponnistuksillaan, vaan hän on täysin riippuvainen Jumalasta, hän voi päästä lähemmäksi Kristuksen mielenlaatua. Ihmisen on tajuttava, ettei hän kykene missään vaiheessa ansaitsemaan itselleen hengellistä elämää tai hengellisiä lahjoja. Jeesuksen opetuksessa ”ihanneihminen” on nöyrä ja vaatimaton. Tällainen ihminen elää jatkuvassa riippuvuussuhteessa Jumalaan. Jumala odottaa ihmiseltä oikeudenmukaisuutta, armahtavaisuutta ja laupeutta. Tällaisella ihmisellä on se mieli, jolla Kristus Jeesus ajattelee.

Kuinka saada sellainen sydän, jonka kautta Kristus rakastaa? ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (Matt. 22:37-39). Tässä raamatunjaksossa on jotakin sellaista, millaista sydäntä Kristus meiltä odottaa. Kun rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, ihminen tekee kaiken voitavansa, ettei hän hukkuisi (Joh. 3:16). Lähetyskäskyssä (Matt. 28:18-20) on sellaista, joka osoittaa ihmisen sydämen tilan. Jos rakastaa lähimmäistään – niin kuin Kristus rakastaa, ihminen on valmis menemään kaikkeen maailmaan julistamaan evankeliumia, jotta kukaan ei hukkuisi. Me emme voi mennä, julistaa, kastaa ja opettaa ilman rakkautta. Rakkaus on Jumalan lahja. Tällaista sydäntä Kristus Jeesus meiltä odottaa.

Kuinka saada sellainen ääni, jonka kautta Kristus puhuu? Joku on sanonut, että ”on helppo saarnata kovia sanoja, mutta vaikea rakastaa syvästi”. Jeesuksen vertauksessa hyvästä paimenesta voidaan oppia se, että on tärkeää millaisella äänellä paimen puhuu. Tuntevatko ”lampaat” paimenen äänen (Joh. 10:4). Kristittyjen, sekä naisten että miesten, tulee puhua äänellä, joka ei sisällä pelkoa tai uhkaa. Kristuksen ääni ei työntänyt ketään luotaan pois. Ei, se veti ihmisiä puoleensa, ennen kaikkea yksinäisiä, köyhiä, syrjäytyneitä ja muita yhteiskunnan hylkiöitä. Tänä päivänä me tarvitsemme ”äänenhuoltoa”. Saakoon Kristus Jeesus puhua kauttamme.

Kuinka saada sellaiset kädet ja jalat, jonka kautta Kristus auttaa? Meidän tulee etsiä ja löytää aktiivinen hätä. Jotakin ei ole hengellistä siksi, että se perustuu spontaaniin ajatukseen tai päähänpistoon. Ei ole hengellistä odottaa, että satumme kohtamaan hädässä olevia. Hyvä Paimen etsi. Me teemme oikein kun etsimme hädässä olevia, emmekä odota, että meille soitetaan. Hätä on useimmiten suurin missä ei enää osata pitää ääntä. Työtä tulee tehdä pyyteettömästi. Jos tämän työn kautta avautuu ovi evankeliumille tai ihmiset liittyvät seurakuntaan, hyvä on. Mutta meidän ei tule tyrkyttää. Emme saa kysyä mitä hyödymme tästä. Vasen käsi saa jäädä tietämättömäksi mitä oikea teki. Meidän tulee toimia ihmisten puolesta. Meidän tulee mennä.

Tuleeko ihmisestä parempi kristityksi tullessaan? Mielestäni pitäisi. Tunnettu suomalainen teologi Kari Kuula on kirjoittanut: ”Sellainen Jumala ei yksinkertaisesti ansaitse Jumalan nimeä ja Jumalalle kuuluvaa palvontaa, joka ei kykene tekemään omistaan parempia ihmisiä.” Ajatus voidaan tulkita virheellisesti siten, että vain Jumalalla yksin on vastuu ihmisen muutoksesta. Jos muutosta ihmisessä ei näy, Jumala ei ole Jumala. Ei näin! Kyllä ihmisen omalla toiminnalla on ratkaiseva merkitys muutoksessa. Muutoksen pitäisi näkyä sinussa ja minussa!

Muutoksen näkyvyyttä voimme koettaa käytännössä antamalla jalkamme ja kätemme maailman kadotettuja kohtaan. Velvollisuutenamme on auttaa. Lähimmäisenrakkauden käskyn tunteminen ei riitä. Ei riitä, että puhumme kauniita sanoja tai jäämme odottamaan, kunnes ilmestyy lähimmäinen, joka on kyllin ”arvokas” autettavaksi. Lähimmäisenrakkauden käsky pätee aina ja kaikissa olosuhteissa. Kysymys ”Kenen lähimmäinen olen?” tarkoittaa: ”Tarvitseeko joku lähimmäinen apuani?” Tiedämme, että moni tarvitsee.

Blogi

Tällä sivulla julkaistaan eri kirjoittajien blogi-kirjoituksia. Blogikirjoitukset eivät välttämättä edusta Oriveden helluntaiseurakunnan virallista linjaa so. Suomen helluntaiseurakuntien uskon pääkohtia, vaan ovat kirjoittajien omaa tulkintaa, ajatuksia ja kokemusta kristillisestä uskosta ja elämästä. Hyviä lukuhetkiä!

Blogia kirjoittavat:

Uusimmat blogitekstit

Jumalan oikeudenmukaisuus

Julkaistu : 7.8.2020

Jumalan rauhaa!

Julkaistu : 30.7.2020

Kristus minussa

Julkaistu : 16.7.2020

Vuorisaarnan tiellä

Julkaistu : 10.7.2020

Jumalan ylistäminen ja palvominen

Julkaistu : 30.6.2020

Jumalan johdatus

Julkaistu : 26.6.2020

Vähän rasismista

Julkaistu : 14.6.2020

Armo ja anteeksiantamus

Julkaistu : 12.6.2020

Te saatte voiman!

Julkaistu : 31.5.2020

Todistamisen tuska ja siunaus

Julkaistu : 31.5.2020

Pyhä paikka

Julkaistu : 18.5.2020

Remontin tarpeessa

Julkaistu : 18.5.2020

Taivaan kansalaisena maailmassa

Julkaistu : 15.5.2020

Jumalan sanan kylvö

Julkaistu : 15.5.2020