Kerjäläisten valtakunta

Mikael Lappalainen: 

Oli sota. Ukkini joutui palvelemaan Suomen armeijaa rautateillä. Kotiin ei päässyt. Mummolla oli 6 pientä lasta kotona, joista 2 oli vastasyntyneitä. Oli kovat talvet ja kylmä. Ruoka loppui. Mummo lähti yksin hiihtämällä yli 20 kilometrin päähän pyytämään ruokaa lapsille maataloista. Ruokaa annettiin. Ne annit muistetaan ikuisesti. Samanlaisia kertomuksia on varmaan paljon. Hätää on ollut ja ihmeellistä apua on annettu.

Jos olet matkustanut joskus Suomesta ulkomaille, ja aivan erityisesti Euroopan ulkopuolelle, olet huomannut, että yksi ihmisryhmä on sitkeästi aina silloin tällöin edustettuna katukuvassa. Jos olet paljon matkustava, olet huomannut että kyseisen ryhmän ihmiset ovat itse asiassa lähes samanlaisia kaikkialla maailmassa, ihonväristään tai kotimaastaan riippumatta. On miehiä, naisia, perheitä, lapsia, sairaita, vammautuneita, addiktoituneita ja hylättyjä. Eri syistä johtuneita tilanteita. Itseaiheutettuja. Muiden aiheuttamia. Elinkeinon harjoittajia. Elämäntavan harjoittajia. Henkisesti muuhun pystymättömiä. Hyviä ja pahoja. Kerjäläisiä.

Raamattu puhuu meille paljon köyhistä ja hädänalaisista lähimmäisistä. On merkillepantavaa, kuinka läpi Vanhan ja Uuden testamentin meille annetaan useita yksityiskohtaisia kertomuksia kuinka köyhät ja ahdistetut saavat avun. Raamatun sanoin meitä kehotetaan toimimaan köyhien ja ahdistettujen auttamiseksi. Näyttää jopa siltä, että köyhien ja ahdistettujen auttaminen on Taivaallisen Isän prioriteettien kärkisijoilla.

Me ihmiset olemme sitkeästi tottuneet käyttämään omaa itseämme täydellisen standardisoimisen mallimuottina. Se miten me olemme eläneet, toimineet, me monesti odotamme muilta. Jos lähimmäisemme ei olekaan kyseisien ihannestandardin mukainen, me emme voi sitä aina hyväksyä. Miksi on niin? Miksi ei ole tehty niin kuin minä tekisin? Tällä tavoin me löydämme monesti syitä lähimmäistemme tilanteisiin. Monesti seuraava vaihe onkin standardin vaatiminen. Kuitenkin lähimmäisemme ei tule luultavasti asettumaan standardimalliimme.

Nykyaikaisessa yhteiskunnassa voimme myös joutua huijatuiksi. Meidän apumme ja antimme voi joutua huijareiden käsiin. Sellaisiin käsiin missä hätää ei ole. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Kaikkeen ei ole hyvä luottaa sokeasti, ja avustamisessamme tulee olla varovainen. Oli niin tai näin, jos me voimme auttaa niitä jotka apua tarvitsevat, me voimme antaa evankeliumin myös apumme ohessa. Jumalan sana ei palaa tyhjänä takaisin lupauksen mukaan.

Minkälaisia köyhät ja kerjäläiset olivat Jeesuksen päivinä? 

Luukkaan evankeliumissa on kertomus 10 pitaalisesta, joista vain yksi palasi kiittämään Jeesusta (Luuk. 17:17). On huomionarvoista, että kaikki ennalta tietävä Jeesus antoi armon kaikille kymmenelle, tietäen ehkä yhdeksän muun motiivit jo ennalta. Pitaaliset olivat yhteiskunnan hyljeksimiä, joita kartettiin tartuntatautiriskin vuoksi. Ruokansa he saivat kerjäämällä ja huutamalla apua ihmisiltä.

Jeesus opetti myös meitä, kuinka me tulemme Korkeimman lapsiksi, kun olemme hyviä kiittämättömille ja pahoille (Luuk. 6:35). On mielenkiintoista, että nämä Jeesuksen sanat ovat sanotut samassa yhteydessä missä Hän opettaa meitä antamisesta, lainaamisesta, meiltä anomisesta ja toisten tuomitsemisesta.
Me ihmiset olemme kaikki eräällä tapaa kerjäläisiä. Ensiksi, Raamatun ilmoituksen mukaan jokainen meistä tarvitsee kokea syntien sovituksen. Sen me saamme kaikki ottaa Jumalan ilmaisena lahjana vastaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Toisin sanoin me voimme ja saamme kohdallemme armon ja laupeuden hyvältä Jumalalta ahdistettuun tilanteeseemme. Toiseksi, me monet kristitytkin tiedämme hyvin kuinka monissa elämän hätätilanteissa me huudamme apua armahtavalta ja ihmeitä tekevältä hyvältä Jumalalta. Kaikissa näissä tilanteissa me olemme itse avuttomia ja emme voi auttaa itseämme, sen voi tehdä vain joku muu jolta me sitä pyydämme.

Johanneksen evankeliumissa (Joh. 12:5-8) Jeesus muistuttaa meitä siitä, kuinka köyhät tulevat olemaan aina meidän keskuudessamme. Me voimme todeta tilanteen olevan Jeesuksen sanojen mukainen tänäänkin. Köyhät ovat meidän keskuudessamme tänäänkin.

Meillä täällä kotisuomessa on ollut asiat hyvin. Olemme olleet etuoikeutettuja. Se ei ole syntiä. Kun avaamme historian kirjat, ymmärrämme kuinka meilläkin on ollut hätää, nälkää ja pulaa. On jouduttu kerjäämään. Apuakin on saatu ihmeellisesti. Nyttemmin on ollut asiat paremmin. Onko kuitenkin hyvä muistaa mistä on tultu? Onko myös hyvä ymmärtää, että mekin voimme joutua avun tarpeeseen? 

Kristus Jeesus tiesi kaiken tämän. Hän tietää, ja siksi Hän kehottaa meitä autettuja olemaan myös auttajina muille. Kaikille. Hyville ja pahoille. Lähimmäisille. Niille, jotka pyytävät. Niille, joilla näemme tarpeen. Ehkä näin meillekin kaikille jää jotakin hyvää mieleemme mikä muistetaan ikuisesti.

Blogi

Tällä sivulla julkaistaan eri kirjoittajien blogi-kirjoituksia. Blogikirjoitukset eivät välttämättä edusta Oriveden helluntaiseurakunnan virallista linjaa so. Suomen helluntaiseurakuntien uskon pääkohtia, vaan ovat kirjoittajien omaa tulkintaa, ajatuksia ja kokemusta kristillisestä uskosta ja elämästä. Hyviä lukuhetkiä!

TEKIJÄNOIKEUS:

Tekstien luvaton käyttö ja/tai kopioiminen ilman kirjoittajan lupaa on tekijänoikeuslain mukaan kielletty. Lyhyitä otteita ja linkkejä voi käyttää kunhan tekijän nimi ja linkki blogiin on selkeästi ja asianmukaisesti esillä.

Blogia kirjoittavat:

Uusimmat blogitekstit

Lähimmäisen rakastaminen

Julkaistu : 6.10.2020

Kerjäläisten valtakunta

Julkaistu : 2.10.2020

Uskonto ja arvojen murros

Julkaistu : 21.9.2020

Jumala puhuu

Julkaistu : 17.9.2020

Hyvän elämän malli

Julkaistu : 9.9.2020

Antakaa, niin teille annetaan

Julkaistu : 4.9.2020

Jumala muuttaa mielensä

Julkaistu : 20.8.2020

Sopiva vierailun aika

Julkaistu : 12.8.2020

Jumalan oikeudenmukaisuus

Julkaistu : 7.8.2020

Jumalan rauhaa!

Julkaistu : 30.7.2020

Kristus minussa

Julkaistu : 16.7.2020

Vuorisaarnan tiellä

Julkaistu : 10.7.2020