Marko Kaikula: 

Kirjoittelen muutaman ajatuksen kehumisesta. Olen viimeisen kolmen vuoden ajan joka päivä kysynyt vaimoltani Hannalta, kun hän tulee töistä kotiin, että kehuiko kukaan? Jatkan heti perään myös kysymällä: ”Kehuitko itse jotakin?”. En kysy näitä kysymyksiä ärsyttääkseni vaimoa, vaan olen kiinnostunut siitä, minkälaista palautetta hän on mahdollisesti saanut juuri sinä päivänä. Lisäksi haluan tietää, onko hän antanut jollekin myönteistä palautetta so. kehuja jostakin asiasta tai hyvin tehdystä työstä.

Kehuminen! Mitä se on? Ymmärrykseni mukaan se on hyvän sanomista jostakin. Se on myönteisiä sanoja. Jokainen meistä tietää, että kehut, kiitollisuuden ja huomion osoittaminen herättävät lämpimiä ja mukavia tunteita. Kehun tarkoitus on tuoda toisille ihmisille hyvää mieltä, kannustaa heitä ja saada heidät tuntemaan olonsa paremmaksi. Eikä kehu jää vain saajan eduksi, vaan myös kehun hyöty koskettaa itse kehujaa: toisten ihmisten onnelliseksi tekeminen on palkitsevaa. Kaiken lisäksi toisen ihmisen so. lähimmäisen tekeminen onnelliseksi ei maksa paljoa. Se on muutama kaunis ja huolella valittu sana, jonka lausumme toiselle.

Totta on se, että kehujen antaminen, mutta myös vastaanottaminen, ei aina ole helppoa. Joskus meidän oma ylpeytemme tai kateutemme estävät meitä antamasta hyviä sanoja toiselle ihmiselle. Jumalan armon ja rakkauden avulla voimme päästä tästäkin hetkittäisestä väärästä mielentilasta vapaaksi. Olen kuitenkin varma siitä, ettei kukaan ihminen säikähdä vilpittömiä ja aitoja sanoja. Kehumamme ihminen saattaa ehkä hymyillä hämmentyneesti, mutta on takuulla salaa ikionnellinen ja liikuttunut.

Kehujen saaminen on palkitsevaa ja parantavaa. Nimittäin itsetunto kasvaa ja kehittyy läpi elämän, ja kehujen saamisella on tässä yhteydessä merkittävä vaikutus. Se näkyy oman tärkeyden ja merkityksen ymmärtämisenä, itsensä hyväksymisenä sellaisena kuin on ja itseensä luottamisena. Jokainen meistä varmasti on samaa mieltä siitä, että hyvä henkinen ja sosiaalinen ympäristö lisää hyvinvointia. Sen tunnusmerkkejä ovat huolenpito, turvallisuus, avoin ja kunnioittava vuorovaikutus, yksilöllisyyden hyväksyminen, asioiden pysyvyys, toisten kunnioittaminen sanoissa ja teoissa.

Miksi kuitenkin me annamme ja saamme yllättävän vähän kehuja? Olen itse ollut elämäni aikana useassa työpaikassa. Jokaisessa työpaikassa on ollut erilaisia käytänteitä ja oma kulttuurinsa. Joissakin kehumisen kulttuuri oli täysin unohdettua ja poissa. Joissakin sai silloin tällöin kehuja hyvin tehdystä työstä tms. Kukapa meistä ei tunnustaisi, etteikö kehuilla olisi positiivinen vaikutus työssä jaksamiseen ja työhön sitoutumiseen. Kyllähän kehu lämmittää, tuo ilon sydämeen ja auttaa jaksamaan. Kaikkein tärkeintä kehujen antamisessa on se, että se on rehellistä ja sitä todella tarkoitetaan. Vastakohdaksi nimittäin voi tulla teennäiseltä kuulostava ylistäminen tai jopa ”kettuilu”. Keksimällä keksityt kehut kyllä särähtävät korvaan, ja rivien välistä saattaa kuulua jopa pientä ilkeilyä tai teennäisyyttä.

Harmillista on tunnustaa se, että jopa seurakunnissa olen useamman kerran havahtunut siihen näkökulmaan, joka on puettu jopa sanoiksi, ettei ole hyvä liikaa kehua, jottei ylpistyisi. Jos joku teistä tietää tai tuntee jonkun malliesimerkin ihmisestä, joka on mennyt ”pilalle” tai ylpistynyt saamastaan kehuista, niin voitte kertoa minullekin. Arvelen, että vähemmistöön kuuluu se henkilöiden joukko, jotka ovat kehujen vuoksi alkaneet hankaliksi, sairaalloiseen ylpeilyyn tms. Uskallan väittää, että enemmän me olemme huonoilla sanoillamme aiheuttaneet pahaa mieltä toiselle ihmiselle; jopa sille rakkaalle uskonveljelle tai -sisarelle.

Haluan kannustaa meitä jokaista, itseni mukaan lukien, antamaan kehuja toisille ihmisille; olivat he sitten oman perheen väkeä, ystäviä, naapureita, sukulaisia, työkavereita tai seurakunnan jäseniä. Talleta kehu sydämeesi ja tutkiskele sitä. Joskus kehujen antaminen edellyttää uskallusta, mutta voin vakuuttaa, että se on sen arvoista. Uskalla kehua myös itseäsi. Ei ole ollenkaan väärin antaa myönteistä palautetta myös itselle. ”Yleisesti ottaen olen ihan hyvä ihminen”, on mainio ajatus ennen nukahtamista, silloinkin kun kaikki asiat eivät ole sujuneet kyseisenä päivänä mallikkaasti.

Lopuksi, Raamattu kannustaa meitä myös kehujen antamisen. Kehujen antaminen on täysin raamatullista. Siinä ei ole mitään väärää, eikä kannata miettiä heti sivulauseessa mitään ylpistymisen näkökulmaa. Uudesta testamentista löytyy useita kreikan sanoja, jotka voidaan kääntää kehumiseksi, ylistämiseksi tai kiitoksen antamiseksi. Valitettavasti monet sanoista on suomeksi käännetty toiselle suomen kielen sanalle kuin kehumiseksi. Uusi testamentti 2020 onneksi tekee poikkeuksen nyt tässä kohdin.

Nostan tässä yhteydessä kolme perussanaa. Ensimmäinen kreikan sana on epaineoo, joka merkitsee ylistämistä, kiittämistä, onnittelemista, taputtamista (käsien) ja kehumista. Toinen kreikan sana on kauchaomai, joka merkitsee leuhkimista, kerskailua, ylvästelyä, mahtailua, kehumista (omakehu), ylistämistä ja voitonriemua. Kolmas kreikan sana on martureoo, joka merkitsee todistamista, hyvän todistuksen antamista so. kehumista.

Näitä edellä olevia sanoja tulee esille esimerkiksi seuraavissa Uuden testamentin jakeissa:

Kaikki kehuivat Jeesusta ja ihmettelivät hänen kauniita sanojaan. He sanoivat: Eikö tämä ole Joosefin poika? (Luuk. 4:22; UT2020)

Lystran ja Ikonionin uskovat kehuivat Timoteusta Paavalille… (Apt. 16:2; UT2020) 

En joutunut häpeämään sitä, että olin kehunut teitä hänelle. Se, mitä olemme puhuneet teille, on totta. Samoin on totta sekin, mistä olemme kehuneet teitä Titukselle. (2. Kor. 7:14; UT2020)

Osoittakaa siis seurakunnille rakkautenne ja näyttäkää, ettemme ole kehuneet teitä turhaan. (2. Kor. 8:24; UT2020)

Tiedänhän, miten kovasti haluatte auttaa. Siksi kehuinkin teitä makedonialaisille ja kerroin, että akhaialaiset ovat tehneet osansa jo viime vuonna. Teidän intonne on saanut monet muutkin innostumaan. (2. Kor. 9:2; UT2020)

Voimme huomata edellä olevista Raamatun teksteistä, että niin Jeesus kuin Hänen seuraajansa näkivät tärkeänä kauniiden ja myönteisten sanojen lausumisen. Voimme todellakin Raamatun sanaan nojaten kehua ja antaa myönteistä palautetta toisen ihmisen hyvästä työstä ja teoista. Voisimmeko aloittaa aidon ja rehellisen kehumisen kulttuurin jo tänään perheissämme, työpaikoillamme ja seurakunnissa? Olen aivan varma, että muutokset tulevat olemaan mullistavia! Kehuiko kukaan? Toivon, että kehui!