Mikael Lappalainen:
“Ja opettele saksaa, tarvitset sitä”, profetoi eräs profeetta henkilökohtaisen viestin kauan aikaa sitten. Tämä sanoma tuli jälkeenpäin kirkkaasti mieleeni ollessani lähetystyössä Itävallassa ja istuessani siellä saksan kielikurssilla. Tämä sanoma toteutui siis omassa elämässäni.
Jumala on hyvä Jumala, joka haluaa kommunikoida kanssasi. Jumala on kommunikoinut ihmisille profeetallisen ilmoituksen välityksellä läpi koko Raamatun, alkaen Vanhan testamentin (VT) alusta aina Uuden testamentin (UT) viimeiseen kirjaan saakka. Jumala on myös profetiallisen sanan ja sen käyttötarkoituksen hyvä suunnittelija ja sen tekijä. Hienoa on myös se, että Kristuksen Jeesuksen täytetty työ meidän edestämme kiteytyy apostoli Paavalin mukaan siinä, että suurin kaikesta on rakkaus. Tämä rakkaus on tietysti osamme Jeesuksen kautta, Pyhän Hengen välityksellä. Myös Jumalan profeetallinen ilmoitus on osa tätä rakkautta.
Me olemme Jumalalle rakkaita ja rakkaus ei olisi mitään, ellei siihen kuuluisi kommunikointia. Jumala puhuu ihmisille, ja erityisesti omilleen tavalla jos toisella. Raamatun sana on näistä ilmoituksista tärkein ja luotettava sisällöltään. Kuitenkin Jumala on tehnyt muitakin kommunikointiin tarkoitettuja tapoja, eikä yksin sen seikan tähden, etteikö Raamatun sana yksistään pystyisi vastaamaan yksilöllisiin kysymyksiimme tai tarpeisiimme. Jumalallista kommunikointia on kaikki; Raamatun sana, rukous, profetia, viisaat neuvot, tilanteet, luotu maailma ympärillämme ym.
Profeetallisen sanoman suunnittelija on siis Jumala, ja aivan erityisesti profeetallinen sanoma kuuluu UT:n ajan seurakunnan keskelle. Perustavanlaatuista on ymmärtää se, että profeetallisella ilmoituksella on aina päämäärä ja tarkoitus. Profetian tarkoitus on saada aikaiseksi hyvää ja rakentaa ensisijaisesti seurakuntaa tai yksilökristittyä. Tähän päämäärään voidaan päästä rakentamalla, kehoittamalla tai lohduttamalla (1. Kor. 14:3). Me ihmiset pidämme usein meihin kohdistuvasta hyvästä, mutta myös kehoittamalla hyvä Jumala haluaa meille tai seurakunnalleen tapahtuvan hyvää. Niin tai näin, profeetallisen ilmoituksen tulisi olla aina sisällöltään seurakuntaa tai yksilöä rakentava ja rakastava; se on kuin Kristuksen käyntikortti tai allekirjoitus. Jumala voi meitä nuhdella, mutta rakkaus meitä kohtaan on aina läsnä.
Raamatun mukaan profetoimista ei pitäisi halveksua. Meidän tulisi kristittyinä so. seurakuntalaisina tavoitella ennen kaikkea profetoimisen armolahjaa yli muiden armolahjojen. Syynä tähän on se, että seurakunta sekä me itse saisimme tietoa, joka tulee Jumalalta ja joka on puhdasta. Jumalalta tullut aito sanoma edustaa aina totuutta. UT:n seurakunta kunnioitti ja otti uskossa vastaan profetian sanaa. Tästä seurasi profetian päämäärän mukaisesti hyvää. Tästä on yksi esimerkki Antiokian seurakunnasta (Apt. 11:27-30).
Profetian sanan ja sen luonteen tulee olla aina linjassa Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa. Jumalan Pyhä Henki antaa sanoman, jonka sitten ihminen välittää eteenpäin. Meitä kehoitetaan ”koettelemaan kaikki” (1. Tess. 5:20-21). Meidän tulee koetella seurakunnassa esille tullut profetian sana tai henkilökohtainen profetia. Tärkeää on ymmärtää, ettei meitä seurakunnan kokoontuessa yhteen ole tarkoitettu arvostelemaan profetoimisen lahjan omaavaa henkilöä, vaan julkituotua sanomaa (1. Kor. 14:29-31). Jos me koemme, että sanomassa on ”astian makua”, meidän tulisi kuitenkin ”pitää se mikä hyvää on”.
On hyvin lohdullista ja peräti vapauttavaa, että Raamatun mukaan meidän profetoimisemme on vajavaista. Virheitä on varmaankin aina tapahtunut ja tulee UT:n profetoimisen lahjan luonteen vuoksi tapahtumaan. Lahjaa tulee kuitenkin tavoitella kenen vain. Tärkeä näkökulma on myös sydäntemme asenne, sydän johon Jeesus on painanut lempeän kätensä. Se sydän voi ajatella vain hyvää päämäärää.
