Marko Kaikula:
Apostolien teoissa (2:1-4, 16-21) kirjoitetaan seuraavaa:
Kun tuli viideskymmenes päivä pääsiäisestä, helluntai, kaikki olivat kokoontuneet yhteen. Äkkiä taivaalta kuului kuin kovan tuulen kohina. Ääni täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät jotain, joka muistutti tulen liekkejä. Ne jakautuivat ja laskeutuivat jokaisen päälle. Kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja alkoivat puhua itselleen vierailla kielillä sitä, mitä Henki sai heidät julistamaan. … Tämä on sitä, mistä profeetta Joelin kirjassa kerrotaan: ’Jumala sanoo: Viimeisinä päivinä vuodatan Henkeäni jokaiseen. Silloin poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuoret näkevät näkyjä ja vanhukset enneunia. Noina päivinä vuodatan Henkeäni palvelijoilleni, miehille ja naisille, ja he profetoivat. Näytän ihmeitä taivaan korkeudessa ja merkkejä alhaalla maan päällä: verta, tulta ja tupruavaa savua. Aurinko hehkuu pimeyttä ja kuu vuotaa verta ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja häikäisevä. Joka silloin kutsuu Herraa avuksi, pelastuu.’
Raamatun mukaan Pyhä Henki on Jumalan lähettämä. Jumala itse lupasi ja ennusti Hengen vuodatuksen profeettojen kautta Vanhan testamentin aikana. Uuden testamentin kuvaukset, erityisesti Jeesuksen omat sanat, osoittavat, että Pyhä Henki on lähetetty Isän Jumalan toimesta ja Jeesuksen välityksellä. Helluntain tapahtuma, jossa Pyhä Henki vuodatettiin opetuslasten päälle, on tämän lupauksen ja ennustuksen täyttymys.
Johanneksen evankeliumissa Jeesus itse sanoi opetuslapsilleen Pyhän Hengen alkuperästä seuraavaa:
Pyydän Isää antamaan teille toisen rohkaisijan, joka on kanssanne ikuisesti. Hän on Totuuden Henki; maailma ei voi saada Henkeä, koska se ei näe eikä tunne häntä. Te tunnette hänet, koska hän pysyy luonanne ja on teissä. (Joh. 14:16-17)
Minä lähetän teille Rohkaisijan Isän luota. Kun Totuuden Henki saapuu Isän luota, hän todistaa minusta. (Joh. 15:26)
Apostolien tekojen toisen luvun alussa kuvataan, kuinka opetuslapset olivat yhdessä koolla helluntaipäivänä. Helluntai, joka tunnettiin myös nimellä viikkojuhla, oli juutalainen juhla, jota vietettiin viisikymmentä päivää pääsiäisen jälkeen ja joka alun perin juhlisti sadonkorjuun päättymistä. Kristillisessä yhteydessä helluntai sai uuden merkityksen, kun siitä tuli Pyhän Hengen vuodattamisen päivä.
Apostolien tekojen toisen luvun alkujakeissa kuvataan yliluonnollisia ilmiöitä: yhtäkkiä kuului humaus taivaasta, ikään kuin olisi käynyt raju tuulispää, joka täytti koko huoneen, missä opetuslapset olivat. Tämä tuulen humaus vertauskuvallisesti kuvaa Pyhän Hengen voimaa ja läsnäoloa. Lisäksi opetuslapset näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat ja asettuivat heidän päälleen. Tuli on usein Raamatussa Jumalan läsnäolon ja puhdistavan voiman vertauskuva. Pyhän Hengen vuodatus täytti kaikki läsnäolijat, ja he alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. Kielillä puhuminen helluntaina oli ymmärrettävää puhetta eri kielillä (mitä se voi olla edelleen tänä päivänäkin), mikä teki evankeliumin sanoman välittämisestä mahdollista monille eri kansallisuuksille samanaikaisesti.
Ymmärrän helluntain kielillä puhumisen seuraavilla tavoilla: ensiksi, Apostolien teoissa se merkitsee ensisijaisesti evankeliumin sanoman levittämistä eri kansoille ja kieliryhmille, korostaen kristinuskon universaalia ja rajat ylittävää luonnetta. Toiseksi, kielillä puhuminen osoittaa Pyhän Hengen voiman ja vaikutuksen uskovien elämässä, varustaen heidät heidän tehtäväänsä. Kolmanneksi, kielillä puhuminen toimii myös henkilökohtaisena kokemuksena, joka syventää uskovan yhteyttä Jumalaan ja rakentaa henkilökohtaista uskoa. Summa summarum: Kielillä puhuminen on yksi merkki Pyhän Hengen läsnäolosta.
Tämän ihmeellisen tapahtuman jälkeen Pietari piti puheen, jossa hän selitti, mitä oli tapahtunut. Pietari selitti, että Pyhän Hengen vuodatus helluntaina oli täyttymys Joelin profetiasta. Tämä profetia ennusti aikaa, jolloin Jumala vuodattaisi Henkensä kaiken lihan päälle, eli se koskisi kaikkia ihmisiä sukupuolesta, iästä ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Tämä heijastaa kristinuskon universaalisuutta, jossa Pyhä Henki toimii kaikkien uskovien kautta. Pyhän Hengen vaikutuksesta uskovat alkaisivat ennustaa, nähdä näkyjä ja unia. Tämä korostaa Hengen aktiivista roolia seurakunnan elämässä, jossa Jumalan ilmestys ja ohjaus tulevat esille uskovien kautta. Näin ollen Pyhän Hengen vuodatus ei ollut vain kertaluonteinen tapahtuma, vaan se merkitsi uuden jatkuvan Jumalan toiminnan alkua seurakunnassa.
Apostolien tekojen luvun kaksi (2) jakeet 19-20 puhuvat lopun ajan merkeistä, jotka liittyvät viimeisiin päiviin:
Ja minä annan näkyä ihmeitä ylhäällä taivaalla ja merkkejä alhaalla maan päällä: verta ja tulta ja savupatsaita. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennen kuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen.
Nämä kuvatut merkit ovat viittauksia kosmisiin mullistuksiin, jotka ennakoivat Herran päivää, suurta ja pelottavaa tuomiopäivää. Pietarin puheen ydin on kuitenkin jakeessa 21: ”Joka silloin kutsuu Herraa avuksi, pelastuu.” Tämä lause korostaa pelastuksen universaalisuutta ja saatavuutta kaikille, jotka kääntyvät Jumalan puoleen. Pyhän Hengen vuodatus avasi uuden pelastuksen aikakauden, jossa ei ole kansallisia, etnisiä tai sosiaalisia rajoja. Pelastus on tarjolla kaikille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen ja huutavat avuksi Herran nimeä.
Pyhän Hengen vuodatus helluntaina merkitsi uuden aikakauden alkua Jumalan ja ihmiskunnan suhteessa. Vanhan testamentin aikana Pyhä Henki vaikutti yksittäisten ihmisten kautta erityistarkoituksissa, mutta helluntaista lähtien Henki vuodatettiin koko seurakunnan päälle, ja jokainen uskova tuli Pyhän Hengen temppeliksi. ”…teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli. Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä”, kirjoittaa Paavali Korintin seurakunnalle (1. Kor. 6.19). Tämä merkitsi sitä, että jokainen uskova sai henkilökohtaisen yhteyden Jumalaan Pyhän Hengen kautta.
Helluntain tapahtumat korostavat myös seurakunnan yhtenäisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Opetuslapset olivat yhdessä koolla, ja Pyhän Hengen vuodatuksen kokivat kaikki paikalla olleet. Mielestäni tämä korostaa hyvin yhteisöllisyyden merkitystä kristillisessä elämässä. Seurakunta ei ole vain yksittäisten uskovien joukko, vaan Pyhän Hengen yhdistämä ja varustama yhteisö, joka toimii yhdessä Jumalan valtakunnan edistämiseksi. Lisäksi helluntain tapahtumat korostavat evankeliumin universaalia luonnetta. Kielillä puhuminen oli merkki siitä, että evankeliumi oli tarkoitettu kaikille kansoille ja kielille. Tämä näkyy myös Apostolien tekojen myöhemmissä luvuissa, kun evankeliumi leviää Jerusalemista Samariaan ja aina maan ääriin asti (Apt. 1:8). Pyhän Hengen vuodatus oli alkusysäys maailmanlaajuiselle lähetyskäskylle. Ja vielä, helluntain tapahtumat ja Joelin profetian täyttyminen korostavat Jumalan suvereenia suunnitelmaa ja toimintaa historiassa.
Pyhän Hengen vuodatus oli ennustettu jo kauan ennen sen tapahtumista, ja sen täyttyminen helluntaina osoittaa Jumalan uskollisuuden ja johdatuksen. Tämä antaa uskoville toivoa ja luottamusta siihen, että Jumala on aktiivisesti mukana maailman historiassa ja meidän henkilökohtaisessa elämässämme vielä tänäkin päivänä. Uusi helluntai on mahdollinen. Pyhän Hengen läsnäolo ja toiminta eivät rajoitu pelkästään apostolien aikaan, vaan ne ovat saatavilla kaikille uskoville, jotka etsivät Hengen täyteyttä ja Jumalan johdatusta elämässään. Helluntain tapahtumat ovat mallina jatkuvalle Pyhän Hengen vuodatukselle, joka voi ilmetä erilaisina hengellisinä kokemuksina sekä henkilökohtaisella että yhteisöllisellä tasolla.
