Marko Kaikula:

Luukas kirjoittaa evankeliumissaan (19:28-40) mielenkiintoisesta tapahtumasta:

Tämän sanottuaan Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä. Kun hän oli tulossa Öljymäeksi kutsutulle vuorelle ja oli jo lähellä Betfagea ja Betaniaa, hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi: »Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä.»

Miehet lähtivät ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut. Kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat kysyivät: »Miksi te viette varsan?» He vastasivat: »Herra tarvitsee sitä.» He toivat varsan Jeesukselle, heittivät vaatteitaan sen selkään ja auttoivat Jeesuksen ratsaille. Kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle.

Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet.

He huusivat: – Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!

Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: »Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!» Mutta Jeesus vastasi: »Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.»

Uudessa testamentissa kaikki evankelistat mainitsevat Jeesuksen ratsastamisen palmusunnuntaina Jerusalemiin. Kysymyksessä oli siis Jeesuksen julkisen toiminnan kannalta tärkeä tapahtuma. Aika oli käymässä vähiin. Tähän asti Jeesus oli tullut Jerusalemiin ikään kuin varkain, huomaamattomasti. Nyt Jeesus tulee Jerusalemiin julkisesti, suuren ihmisjoukon saattelemana. Huomionarvoista tekstissämme on se, että tässä tulee esille yksi harvoista evankeliumien kohdista, joissa kuvataan Jeesusta maan päällä kunnian kohteena. Jeesus suostui ihmisten juhlittavaksi. Jeesus sai kuninkaallisen vastaanoton.

Vaikka opetuslapset ja muu kansa eivät ehkä käsittäneet sitä kaikkea, mitä heidän silmiensä edessä oli tapahtumassa, he aavistivat, että nyt olemme tekemisissä Jumalan kanssa. ”Olemme nähneet Jeesuksen tekevän Jumalan voimatekoja”, ”Jeesus tulee Herran nimessä”. Juuri se, että opetuslapset ja muu kansa uskoivat näkevänsä Jeesuksessa Jumalan, oli fariseuksille liikaa. Juuri Jumalan todellisuus oli se, mistä fariseukset vaativat vaikenemaan. ”Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!”. Tähän Jeesus vastasi sanomalla merkilliset sanat: ”…jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”

Fariseukset halusivat ihmisten vaikenevan. He eivät halunneet kuulla Jeesusta julistettavan kuninkaaksi. He eivät halunneet mitään valtakuntaa, jolla oli jotakin tekemistä Jeesuksen kanssa. Tämä näyttää olevan fariseusten ensisijainen huolenaihe.

Vastauksessaan fariseuksille Jeesus antaa ymmärtää, että on olemassa totuuksia, joita Jumala haluaa lastensa julistavan, koska he ovat parhaiten soveltuvia tekemään sen. Miksi näin? Koska Jumalan omat ymmärtävät Jumalan mahtavat teot. He tietävät, kuka on kaikkien tekojen takana. He ymmärtävät näiden tapahtumien merkityksen. He ovat Jumalan asettamia ihmisiä julistamaan näitä suuria totuuksia, ja auttamaan maailmaa näkemään Jumalan mahtavat teot sekä ymmärtämään, mitä Hän on tekemässä. Jos Jumalan omat olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat. Jos elävät olennot eivät huutaisi Jumalaa avuksi, sitä voisivat tehdä elottomat. Kivetkin mykällä olemassaolollaan todistavat Jumalasta. Kaikki luotu huutaa jotakin Luojastaan. Kaikki kertoo Jumalasta sille, jolla on korvat kuulla, silmät nähdä ja sydän uskoa. Mikään ei ole merkityksetöntä eikä vailla voimaa kertoa jotakin Jumalasta.

Mutta, voisivatko kivet oikeasti huutaa? Tarkoittaako Jeesus todella, että luonnolliset kivet alkaisivat huutaa, jos ihmiset eivät ylistäisi Jumalaa?

Voimme ajatella Jeesuksen sanojen, ”kivet huutaisivat”, tarkoittavan ainakin seuraavia merkityksiä:

Ensimmäiseksi, luominen puhuu siitä, mikä on totta; tunnustamme sen ihmisinä tai emme. Kun Jumala loi maailman so. maailmankaikkeuden, Hän loi sen tietyllä mallilla. Se toimii tietyllä tavalla. Sama on myös totuuden kanssa. Se, päätämmekö henkilökohtaisesti tunnustaa jonkin totuuden, ei kuitenkaan muuta sitä, mikä on oikeasti totta. Totuus pysyy omasta tahdostaan. Se ei ole riippuvainen kenenkään tunnustuksesta. Joten kun Jeesus tässä yhteydessä sanoo, että kivet huutaisivat, Hän välittää fariseuksille ja samalla meille ajatuksen siitä, uskommepa tai tunnustammepa totuuden tai emme, se ei muuta sitä, mikä on totta.

Toiseksi, Jeesuksen vastaus ”kivien huutamisesta” viittaa Jeesuksen profetiaan Jerusalemin ja temppelin murenemisesta, ja erityisesti sen fyysisestä kiviraunioista. Jeesus siis selventää, että Jerusalemin muurit tullaan murskaamaan maan tasalle (Jerusalemin hävitys 70 jKr.). Ei tule jäämään kiveä kiven päälle, niin kuin Jeesus sanoo hieman myöhemmin jakeessa 44 (Luuk. 19:44). Nämä murskatut kivet huutavat sitä, että Jumalan oma kansa so. juutalaiset käänsivät selkänsä Jeesukselle. He eivät tajunneet etsikkoaikaansa. Ja kuitenkin he tietävät, että kivimurska johtuu juuri siitä, että he hylkäsivät Jeesuksen. Kivet kertovat tämän totuuden.

Kolmanneksi, ehkä selkeimmin kun Jeesus puhuu ”kivien huutamisesta”, Hän viittaa Jumalan todellisiin ihmisiin so. Jumalan omiin, jotka tunnustavat totuuden siitä, kuka Hän on. Sillä ei ole merkitystä sanovatko toiset ihmiset mitään, mutta Jumalan omat julistavat koko totuuden. Usein, yli sata kertaa, Vanhan testamentin puolella Jumalan kansaa kutsutaan Israelin taloksi so. huoneeksi. Vertauskuvallisesti ihmiset ovat kiviä tässä rakennuksessa, jotka yhdessä muodostavat talon. Joten kun Jeesus vastaa fariseuksille, että vaikka väkijoukko olisi hiljaa so. vaiti, niin todelliset Jeesuksen seuraajat eivät voisi olla vaiti, koska he ovat yhteydessä kulmakiveen, joka on Kristus Jeesus. Hän on elävä kivi. Hän on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät (Mark. 12:10-11; 1. Piet. 2:4-8). Hän on tehnyt meidätkin eläviksi kiviksi yhdeksi hengelliseksi rakennukseksi.

Nyt kun vielä kertauksena palaamme takaisin Jeesuksen sanoihin, Hän ei kirjaimellisesti sano, että kadun kivet avaavat suunsa ja alkavat puhumaan, huutamaan tai laulamaan lauluja. Jeesus sanoo, että kaikki luodut luotiin korottamaan ja palvomaan Jumalaa. Ja jos me emme tee sitä sanoillamme, Jumalan oma sana tavalla ja toisella tekee tehtävänsä. Meidät luotiin palvomaan Jumalaa, ja kaikki mitä näemme ja koemme, on elävä todistus siitä, että Jumala on elossa ja tekee työtään aktiivisesti maailmassa. Emme yksinkertaisesti voi olla hiljaa tästä. Tästä on kysymys.

Nyt on aika huutaa tämän maailman kuullen kuka Jeesus Kristus on!