Jeesuksen armollinen kohtaaminen

Marko Kaikula: 

Johanneksen evankeliumin luvussa neljä (4) ja jakeissa 5-15 kirjoitetaan seuraavaa:

Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti. 

Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: »Anna minun juoda astiastasi.» Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialaisnainen sanoi: »Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?» Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa. 

Jeesus sanoi naiselle: »Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.» Nainen sanoi: »Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin.» Jeesus vastasi hänelle: »Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.» Nainen sanoi: »Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.» 

Jeesuksen opetuslapsi Johannes kertoo Jeesuksen matkasta Juudeasta Galileaan (Joh. 4). Matkalla hän tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle siksi aikaa kun opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Kaivot olivat karjanhoidon tähden välttämättömiä. Usein kaupungit ja kylät sijoitettiin kaivon tai lähteen läheisyyteen, ei kuitenkaan niin lähelle, että eläinten juottaminen olisi häirinnyt asukkaita. Kaivoista tuli myös paimentolaisheimojen ja muiden matkustavaisten luonnollisia levähdyspaikkoja. Jeesuksen matka ja kertomus pysähtyy kaivon ympärille.

Kertomuksessa Jeesus sanoo samarialaiselle naiselle: ”Anna minun juoda astiastasi.” Nainen ihmetteli sitä, että juutalainen pyysi juotavaa samarialaiselta, sillä yleensä juutalaiset eivät olleet missään tekemisissä samarialaisten kanssa: ”Kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?”. Jeesus vastasi naiselle: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä” (Joh. 4:10).

Kohtaaminen kaivolla on kertomus Jumalan läsnäolosta ja ilmoituksesta, joka sovittaa ihmisiä erottavat kuilut. Tekstin pohjalta nousee paljon kysymyksiä, joihin emme välttämättä löydä vastauksia. Ja jos vastauksia saisimmekin, kelpaisivatko ne meille. Meille, jotka saatamme olla joskus ainakin omasta mielestämme niin täydellisiä ja virheettömiä.

Tämän tekstin pohjalta voisimme pohtia naisen menneisyyttä ja nykyisyyttä sekä hänen moraalista ja siveellistä puhtautta. Kertomuksen mukaan samarialaisella naisella oli ollut toistuvasti epäonnea avioliitoissaan ja suhteissaan. Kertomuksen pohjalta voimme huomata, että nainen ei noudattanut yhteisön tiukkoja sääntöjä siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Syitä tähän voimme vain arvailla. Joko hän oli ollut nuori kapinallinen, joka oli halunnut tietoisesti rikkoa noita sääntöjä tai sitten elämäntilanteet olivat johtaneet hänet asemaan, jossa miehet käyttivät häntä hyväkseen. Ehkä nainen oli seikkailunhaluinen.

On tärkeää huomata kertomuksessa myös se, niin kuin samarialainen nainen ei noudattanut yhteisön tiukkoja sääntöjä siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei, niin ei myöskään Jeesus itsekään noudattanut näitä periaatteita. Jeesushan on lopulta se, joka teki aloitteen tässä kohtaamisessa. Ja oikeastaan Jeesus teki valinnan tiukkojen sääntöjen rikkomisessa jo silloin, kun hän päätti kulkea Samarian kautta, vaikka se ei ollut sopivaa. Valitsemalla kulkemisen Samarian kautta, Jeesus julisti tuomion syrjinnälle ja osoitti oppilailleen ja meille, että Jumalan rakkaus ei tunne ihmisten pystyttämiä raja-aitoja.

Jumalalle mikään kansanryhmä tai sukupuoli ei ole saastainen; juuri saastaisia ja halveksittuja syntisiä Hän on tullut etsimään ja pelastamaan. Jeesuksen suhtautuminen naiseen muuttaa naisen asenteen Jeesusta kohtaan. Nainen tässä kohdin tunnustaa Jeesuksen profeetaksi, mutta ei tunnista sitä, että hänen edessään seisoo Messias Kristus, jota kansa odotti saapuvan. Joka tapauksessa voimme kertomuksen pohjalta ymmärtää, että naisen elämä muuttuu Jeesuksen kohtaamisen myötä. Kulttuuriset ja uskonnolliset erot häviävät luottavaisen kohtaamisen tieltä. Kristus Jeesus kutsuu luokseen; jokaista.

Tärkeä kysymys myös meidän päivinämme on tämä: ”Miten kohtaamme toisen ihmisen?”, ”Miten kohtaamme lähimmäisemme?; lähimmäisen, jonka moraalinen elämä ei täytä meidän kriteereitämme?”. 

Jeesus antaa meille myös mallin, miten meidän tulisi toimia kohdatessamme ihmisiä, joilla on meidän tavoistamme poikkeavat tavat, meidän käsityksistämme poikkeavat uskomukset ja jotka ehkä näyttävätkin erilaisilta: heillä voi olla tatuointeja, lävistyksiä ja hiustenkin väri saattaa vaihdella viikoittain. Heidän puhetapansa ja sanojen käyttö saattaa olla erilaisempaa mihin me olemme voineet tottua. Heidän vaatetuksensa saattaa meidän mielestämme olla liian arkista. Heidän seksuaalinen suuntautumisensa voi olla meidän mielestämme Raamatun opetuksen vastaista, ja sen vuoksi syntiä ja tuomittavaa.

Kristinuskon eräs ainutlaatuisuus on siinä (tai ainakin ollut siinä), että se on alusta alkaen julistanut sitä, että kaikki ihmiset ovat Jumalan kuvia. Oli ihmisen elämäntilanne, asema, ikä, sukupuoli, uskonnollinen tausta, jopa seksuaalinen suuntautumisensa millainen tahansa, kaikki heijastavat Jumalan kuvaa ja ovat Hänen edessään tasa-arvoisia. Sanoma Jumalan anteeksiannosta ja armosta kuuluu kaikille ilman, että toisen tarvitsisi ensin muuttua joksikin toiseksi. Kulttuurien kohtaamisessa tämä tarkoittaa sitä, että vaikka eteemme tuleva ihminen olisi kuinka erilainen kuin me, hän on samalla tavalla Jumalan kuva kuin itse kukin meistä. Usein meidän on vaikea ymmärtää tämä Jumalan näkökulma. Apostoli Paavali kiteytti tämän kirjeessään galatalaisille: ”Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi” (Gal. 3:28).

Ratkaisevaa on se, että onko ihminen Jumalan lapsi so. Paavalin sanojen mukaan: onko ihminen pukenut Kristuksen Jeesuksen yllensä (Gal. 3:26-27). Kristinuskon perussanoma on pysynyt samana. Jumala rakastaa ihmisiä ja Hän lähetti oman ainutsyntyisen Poikansa Jeesuksen ihmiseksi, jotta me pelastuisimme synnin ja kuoleman vallasta.

Tästähän Johannes kirjoittaa evankeliumissaan: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).

Omassa elämässämme voimme jokainen miettiä mitä tämä Jeesuksen esimerkki Sykarin pienen kylän kaivolla merkitsisi meille. Minkälaisen esikuvan se antaa meille, kun tapaamme ihmisiä, jotka ovat syrjittyjä sukupuolensa, ihonvärinsä, kansallisuutensa, uskontonsa tai tapojensa vuoksi? Miten me haluaisimme itseämme kohdeltavan? Miten sinä haluaisit itseäsi kohdeltavan? Tänäänkin? Huomenna? 

Eikö Jeesuksen opetukseen kultaisesta säännöstä sisälly kaikki mitä me tässä yhteydessä tarvitsemme: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat” (Matt. 7:12).

Jumalalla oli samarialaiselle naiselle ja hänen kaltaisilleen, niin miehille kuin naisille, suuri Jumalan rakkauden lahja, joka ainoastaan ja täydellisesti voi täyttää rakkauden kaipuun ja vapauttaa elämään rohkeasti muiden ihmisten keskellä häpeää tuntematta. Sykarin kaivolla alkanut rakkaus johtaa lopulta aina Golgatalle, jossa samarialaisen naisen kaikki synnit ja meidän syntisyytemme sovitettiin; kertakaikkisesti ja lopullisesti.

Jeesuksen luona sukupuoliset, kulttuuriset ja uskonnolliset erot häviävät luottavaisen kohtaamisen tieltä. Kohtaaminen Jeesuksen kanssa muuttaa ihmisen. Olen täysin varma tästä. Muutos ei välttämättä heti näy päällepäin, mutta Pyhän Hengen muutostyö uudestisyntymisen myötä on alkanut. Se tulee näkymään. Se tulee näkymään elämäntavoissa, kielenkäytössä, käyttäytymisessä, ehkä ulkonäössä ym. Tämä muutoskohtaaminen Jeesuksen kanssa on tänä päivänä myös mahdollista. Tule. Jeesus ei tuomitse sinua eikä minua. Meidänkään ei pidä tuomita toista ihmistä.

Blogi

Tällä sivulla julkaistaan eri kirjoittajien blogi-kirjoituksia. Blogikirjoitukset eivät välttämättä edusta Oriveden helluntaiseurakunnan virallista linjaa so. Suomen helluntaiseurakuntien uskon pääkohtia, vaan ovat kirjoittajien omaa tulkintaa, ajatuksia ja kokemusta kristillisestä uskosta ja elämästä. Hyviä lukuhetkiä!

TEKIJÄNOIKEUS:

Tekstien luvaton käyttö ja/tai kopioiminen ilman kirjoittajan lupaa on tekijänoikeuslain mukaan kielletty. Lyhyitä otteita ja linkkejä voi käyttää kunhan tekijän nimi ja linkki blogiin on selkeästi ja asianmukaisesti esillä.

Blogia kirjoittavat:

Uusimmat blogitekstit

Jumala ei unoda sinua koskaan

Julkaistu : 2.1.2023

Tehkää tie kuninkaalle

Julkaistu : 5.12.2022

Jeesuksen armollinen kohtaaminen

Julkaistu : 14.11.2022

Jumala on Pyhä Jumala!

Julkaistu : 18.10.2022

Jatka rakentamista

Julkaistu : 20.9.2022

Mene ja tee sinä samoin

Julkaistu : 6.9.2022

Toimi kaupunkisi parhaaksi!

Julkaistu : 14.8.2022

Minä annan teille levon

Julkaistu : 5.7.2022

Miksi kannattaa lukea Raamattua?

Julkaistu : 21.6.2022

Jumalan salattu olemus

Julkaistu : 7.6.2022

Jumala on meidän linnamme!

Julkaistu : 10.5.2022

Tiedon alkuperä ja merkitys

Julkaistu : 26.4.2022

Valinnan mahdollisuus ja vapaus

Julkaistu : 12.4.2022