Marko Kaikula:
Olemme seurakunnassamme viime kuukausien aikana rukoilleet, että saisimme nähdä Herran kirkkauden seurakunnan keskellä. Ajatus tähän rukoukseen löytyy Vanhan testamentin puolelta, tarkemmin sanottuna 2. Mooseksen kirjan luvusta 33 ja jakeesta 18. Tässä kohdassa Mooses pyytää Jumalalta, että Jumala näyttäisi hänelle Hänen kirkkautensa.
“Mutta Mooses sanoi: ‘Anna minun nähdä kirkkautesi.’ Herra vastasi: ‘Minä teen kaikki hyvyyteni kulkea sinun ohitsesi ja huudan Herran nimeä sinun edessäsi. Minä osoitan armoa, kenelle osoitan, ja olen laupias, kenelle olen laupias.’” (2. Moos. 33:18-19).
Miksi Mooses toivoi saavansa nähdä Herran kirkkauden? Mooseksen halu nähdä Herran kirkkaus johtui hänen syvästä hengellisestä janostaan ja halustaan saada vahvistus Jumalan läsnäolosta ja johdatuksesta. Mooses oli kokenut monia Jumalan ihmeitä ja merkkejä kansan vapauttamisessa Egyptistä ja Jumalan kanssa käydyissä kohtaamisissa. Mooses halusi vahvistusta siitä, että Jumala oli edelleen heidän kanssaan heidän vaelluksensa aikana erämaassa. Ehkäpä toinen syy Mooseksen pyyntöön oli se, että Mooses oli syvästi omistautunut Jumalalle ja halusi lähempää suhdetta Hänen kanssaan. Nähdessään Jumalan kirkkauden hän toivoi syvempää hengellistä yhteyttä ja ymmärrystä. Voisimme vielä nostaa esille sen näkökulman, koska Mooses oli Israelin kansan seurakunnan johtaja, hän tarvitsi Jumalalta rohkaisua ja luottamusta tehtävässään johdattaa Israelin kansaa eteenpäin. Nähdessään Jumalan kirkkauden Mooses saisi vahvistuksen ja voiman tehtäväänsä.
Muistamme Raamatun kertomuksesta, vaikka Jumala myöntyi osittain Mooseksen pyyntöön ja salli Hänen kirkkautensa kulkea Mooseksen ohitse, Hän ei näyttänyt itseään täydessä kirkkaudessaan, koska se olisi ollut ihmiselle liian voimakas kokemus kestettäväksi. Sen sijaan Jumala antoi Mooseksen nähdä Hänen kirkkautensa heijastuksen, mikä oli riittävä vahvistus ja kohtaaminen Moosekselle.
Entä Herran kirkkauden ilmentyminen tänä päivänä? Voiko se edelleen olla mahdollista?
Seurakunnat ja uskovat voivat kokea Jumalan kirkkautta monin eri tavoin, ja se voi olla voimakas ja merkityksellinen kokemus hengellisessä elämässä. On tärkeää muistaa, että Jumala voi ilmentää kirkkauttaan monin eri tavoin ja että jokainen yksilö voi kokea sen omalla ainutlaatuisella tavalla. Tärkeintä on olla avoin Jumalan läsnäololle ja etsiä sitä sydämellään. Seurakunta voi kokea Herran kirkkauden hengellisen läsnäolon kautta jumalanpalveluksissa, rukoushetkissä ja raamatunopetuksessa. Tämä voi ilmetä voimakkaana rauhana, ilona ja rakkauden tunteina.
Herran kirkkaus voi ilmetä myös ihmeinä ja merkkeinä, kuten parantumisina, ihmeellisinä tapahtumina ja yliluonnollisina ilmiöinä, jotka vahvistavat uskoa. Pyhän Hengen antamat hengelliset lahjat voivat olla merkki Herran kirkkaudesta seurakunnan keskellä. Näihin lahjoihin voi kuulua profetioita, kielillä puhumista, parantamista ja viisauden antamista. Herran kirkkaus voi myös näkyä seurakunnan sisäisenä yhteytenä ja rakkaudessa toisiaan kohtaan. Kun seurakunta rakastaa ja tukee toisiaan elämässä ja vaelluksessa, se voi olla merkki Herran kirkkaudesta. Kun seurakunnan jäsenet kasvavat hengellisesti, myös kasvaminen Kristuksen Jeesuksen tuntemisessa voi olla merkki Herran kirkkaudesta. Tämä voi ilmetä syvempänä ymmärryksenä Raamatusta, kasvavana pyhityksenä sekä haluna palvella muita. On hyvä ymmärtää, että Herran kirkkaus voi olla hyvin henkilökohtainen kokemus ja sillä voi olla useita erilaisia vivahteita. Tärkeintä on olla avoin Jumalan työlle ja etsiä Hänen läsnäoloaan rukouksen, palvonnan ja uskon kautta.
Ajattelen siten, ettei Herran kirkkauden pyytäminen tai rukoileminen ole turhaa, vaikka emme välttämättä voi kokea sitä samalla tavalla kuin Mooses. Vaikka Herran kirkkauden kokemus voi olla harvinaista ja yksilöllistä, pyynnöt ja rukoukset ovat tapa ilmaista uskallusta ja luottamusta Jumalaan. Tärkeintä on olla avoin Jumalan työlle omassa elämässään ja luottaa siihen, että Hän vastaa rukouksiimme parhaalla tavalla. Jumala voi vastata rukouksiin monin eri tavoin, ja Hän voi tarjota meille syviä hengellisiä kokemuksia ja rohkaisua, vaikka ne eivät olisikaan täsmälleen samanlaisia kuin Mooses koki.
On hyvä ymmärtää, että hengelliset kokemukset eivät ole uskon perusta. Kristinusko ennen ja tänään perustuu ensisijaisesti uskoon Jeesukseen Kristukseen pelastajana ja Herrana, ja Raamattu on uskon perusta. Hengelliset kokemukset voivat olla lisäys uskonelämään ja voivat tarjota vahvistusta ja rohkaisua, mutta ne eivät saa korvata tai ylittää Raamatun opetusta. Jumala ilmentää kirkkauttaan monin eri tavoin, ja jokaisen ihmisen oma yksilöllinen hengellinen matka on ainutlaatuinen. Joten voimme hyvinkin rukoilla: ”Herra, anna minun nähdä kirkkautesi!”.
