Älkäämme veltostuko –kehotus hengelliseen kasvuun

Marko Kaikula: 

Jätetään siis Kristuksen opin alkeet ja jatketaan, kunnes olemme oppineet kaiken. Emme saa juuttua perusasioihin kuten kääntymiseen pois kuolemaan johtavista teoista, Jumalaan uskomiseen, oppiin puhdistusmenoista, siunaamiseen käsien päällepanemisella, kuolleiden ylösnousemukseen ja ikuiseen tuomioon. Mennään eteenpäin, jos Jumala sen sallii. (Hepr. 6:1-3 UT2020)

Tässä blogikirjoituksessa perehdymme Heprealaiskirjeen kuudennen luvun ja jakeiden 1-3 sanomaan, jossa kirjoittaja haluaa muistuttaa hengellisen kasvun tärkeydestä. Kirjettä ei ole osoitettu kenellekään yksityishenkilölle tai seurakunnalle, vaan kaikille kristityille. Itse Heprealaiskirje (13:22) luonnehtii teosta kehotuspuheeksi eli rohkaisun sanaksi. Kirjeen sisällöstä päätellen näyttää ilmeiseltä, että vastaanottajat ovat ensisijaisesti juutalaisuudesta kääntyneitä kristittyjä, sillä kirjoittaja perustaa koko esityksensä Vanhan testamentin (VT) ja juutalaisuuden varaan.

Kirjeen vastaanottajat ovat olleet kristittyjä jo jonkin aikaa ja he ovat olleet innokkaita palvelemaan toisiaan (5:12; 6:10). Aikaisemmin heillä oli ollut kärsimyksiä, he olivat auttaneet vangittuja keskuudessaan ja jotkut olivat jopa kokeneet omaisuutensa menetyksen (10:32-34). Parasta aikaa he joutuivat käymään läpi koetuksen aikoja, mutta vielä se ei ollut johtanut verenvuodatukseen (12:4). Tilanne oli nyt kuitenkin se, että heidän kasvunsa uskossa oli pysähtynyt (5:11-14) ja jotkut eivät välittäneet tulla seurakunnan kokouksiin (10:25). Osa oli luopunut julkisesti uskostaan (6:4) ja monet olivat vaarassa langeta julkiseen uskonsa häpäisemiseen (3:12).

Alkeisopeista täysikasvuisuuteen 

Heprealaiskirjeen tekstijakso 6:1-3 on sidoksissa edelliseen lukuun ja sen aiheeseen: ”varoitus kyvyttömyydestä ottaa vastaan Jumalan Sanaa”. Tekstijakson 5:11-14 pääajatuksena on kehotus pyrkimykseen kohti täydellisyyttä, mutta jakson 6:1-3 pääajatuksena on pyrkimys kohti täysikasvuisuutta. Mielenkiintoista on se, että vaikka kirjoittaja toteaa edellisessä kappaleessa (5:11-14) etteivät kuulijat tai lukijat ole vielä valmiita vahvaan ruokaan, hän kuitenkin menee eteenpäin. Kirjeen vastaanottajille pitäisi antaa vielä maitoa, mutta he eivät sitä saakaan. Kirjoittaja haluaa viedä vastaanottajia eteenpäin uskossa, jos vain Jumala sallii sen. Eteenpäin meneminen on kiinni Jumalasta ja Hänen tahdostaan. Ja kyllä Jumala haluaa, että menisimme eteenpäin hengellisessä kasvussa.

Todennäköisesti kirjeen vastaanottajat tai osa heistä olivat hiljalleen luopumassa keskeisistä periaatteista tai liukumassa takaisin juutalaisuuteen. Nyt kirjoittaja kehottaa heitä varttumaan uskossaan ja menemään eteenpäin. Opin alkeet saavat jäädä kuitenkin perustukseksi, jolle voidaan rakentaa lisää. Kristuksen opin alkeiden jättäminen (kr. afentes) ei tarkoita sitä, että halveksisimme tai hylkäisimme opin alkeet. Asian ydin on siinä, että alku ei ole pysähdyspaikka, vaan se on ovi kehittymiselle ja myös ponnahduslauta täydellisyyden saavuttamiselle.

Eteneminen täydellisyyteen merkitsee Kristukseen liittyvien alkeisoppien jättämistä taakse ja pyrkimystä kohti täydellisyyttä tai täysikasvuisuutta. Alkeisopit so. perusasiat (kr. themelion) viitannee VT:iin liittyvien perusteiden opetuksiin. Kreikan themelion ei välttämättä viittaa alkeellisuuteen, vaan enemmänkin perusteisiin, jotka juutalaisille oli opetettu VT:n pohjalta. Kirjoittajalla saattoi olla mielessään eteneminen pelkästä historiallisten tapahtumien totena pitämisestä sen tajuamiseen, mikä uskovan asema on Kristuksessa, ja mitä hän Kristuksessa omistaa. Kristus on todellinen vahva perustuksemme. Paikalle jääminen voi olla vaarana täyteen kypsyyteen pääsemiselle. Niinpä kirjoittaja vain ohimennen mainitsee ”opinkappaleet”, jotka toimivat perustuksena.

Kirjeen vastaanottajat varmastikin ymmärsivät, mitä kirjoittaja tarkoitti kuolemaan johtavilla teoilla, uskolla Jumalaan, puhdistusmenoilla, kätten päällepanemisella, kuolleiden ylösnousemuksella ja ikuisella tuomiolla. Nämä kaikki edellä olevat asiat olivat juutalaiselle uskonnolle hyvin keskeisiä opinkappaleita. Esimerkiksi kuolemaan johtavilla teoilla tarkoitettiin ennen kaikkea lain tekoja, mutta myös pakanallisten epäjumalien palvonta kuului niihin. Puhdistusmenoilla viitataan yksinkertaisesti juutalaisen uskonnon puhdistusmenoihin tai pesuihin. Kätten päällepanemisella ymmärretään tässä yhteydessä käsien laskemista uskoon tulleen henkilön päälle, jotta hän saisi Pyhän Hengen, mutta ei kuitenkaan siten, että tämä tapahtuisi kasteopin tai kasteen yhteydessä. Tässä tekstijaksossa (6:1-3) nämä opit kehotetaan nyt jättämään taakse. Vastaanottajien oli luotettava Jumalaan ja annettava Hänelle mahdollisuus viedä heitä eteenpäin, kohti täydellisyyttä tai hengellistä täysikasvuisuutta kohti.

Sanoma meille 

Myös meidän tänä päivänä tulee huomata, että uskoon tuleminen (alku) ei ole mikään pysähdyspaikka, vaan se on ovi kehittymiselle, jotta voisimme saavuttaa täydellisyyden Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus Kristus, joka on vahva ja muuttumaton, on perustus joka pysyy.

Me emme voi tehdä mitään tekoja, jotka vaikuttaisivat pelastavaan uskoon. Kristus on tehnyt jo täydellisen työn meidän edestämme. Kristus on ylivertainen. Hän on suurempi kuin enkelit, suurempi kuin Mooses, suurempi kuin vanha liitto. Eihän laki pystynyt tuomaan sovitusta, elämää? Me tarvitsimme uhria, Jeesusta Kristusta. Meidän päämääränämme on saavuttaa täydellinen kasvu Kristuksessa, Jumalan luvalla.

Kohti täysikasvuisuutta me suostumme Kristuksen opetuslapseuteen, so. jatkuvaan kasvuun ja kehittymiseen. Opetuslapseus ei ole vapaaehtoista harrastustoimintaa, johon voi osallistua jos ja kun haluaa, vaan se on kokonaisvaltaista ja molemminpuolista tiedostettua toimintaa. Opetuslapseus ensinnäkin kohdistuu ihmiseen itseensä tulla Kristuksen kaltaiseksi (Luuk. 6:40; Room. 8:29). Toiseksi, se kohdistuu lähimmäiseen palvelijan mielenä (Mark. 10:35-45). Kolmanneksi, se kohdistuu koko maailmaan lähetyskäskyn merkeissä (Matt. 28:16-20). Opetuslapseuden lähtökohtana ja päämääränä ei siis ole itsekkyys ja oman edun tavoittelu, vaan kaikkien ihmisten voittaminen taivasten valtakuntaan. Jatketaan kristityn kasvua siihen saakka, kunnes olemme oppineet kaiken! Jotakin tällaista myös Heprealaiskirjeen kirjoittaja tavoitteli.

Blogi

Tällä sivulla julkaistaan eri kirjoittajien blogi-kirjoituksia. Blogikirjoitukset eivät välttämättä edusta Oriveden helluntaiseurakunnan virallista linjaa so. Suomen helluntaiseurakuntien uskon pääkohtia, vaan ovat kirjoittajien omaa tulkintaa, ajatuksia ja kokemusta kristillisestä uskosta ja elämästä. Hyviä lukuhetkiä!

TEKIJÄNOIKEUS:

Tekstien luvaton käyttö ja/tai kopioiminen ilman kirjoittajan lupaa on tekijänoikeuslain mukaan kielletty. Lyhyitä otteita ja linkkejä voi käyttää kunhan tekijän nimi ja linkki blogiin on selkeästi ja asianmukaisesti esillä.

Blogia kirjoittavat:

Uusimmat blogitekstit

Meidän ei tarvitse olla huolissamme

Julkaistu : 25.11.2020

Ota hetkestä kiinni

Julkaistu : 19.11.2020

Sinua siunata tahdon

Julkaistu : 9.11.2020

Palvelija

Julkaistu : 6.11.2020

Lähimmäisen rakastaminen

Julkaistu : 6.10.2020

Kerjäläisten valtakunta

Julkaistu : 2.10.2020

Uskonto ja arvojen murros

Julkaistu : 21.9.2020

Jumala puhuu

Julkaistu : 17.9.2020

Hyvän elämän malli

Julkaistu : 9.9.2020

Antakaa, niin teille annetaan

Julkaistu : 4.9.2020

Jumala muuttaa mielensä

Julkaistu : 20.8.2020

Sopiva vierailun aika

Julkaistu : 12.8.2020